Mä mietin iloa, onnea, keveyttä Muistan tunteneeni joskus Siitä on aikaa ainakin yhden auringonkierroksen Sanovat naurun tulevan jonkin asian ollessa tarpeeksi hauska Kissavideot naurattavat, mutta sisällä ei liiku mikään Pelkään muiden näkevän tyhjyyteni Sen miten sanani kaikuvat Puhun rakkaudesta tai kuolemasta, tunnen samoin Maailmanloppu ja aamunkoitto ovat samaa paskaa
Väännän suihkun kylmälle ja annan ihokarvojen nousta pystyyn Kylmyys saa hampaat kalisemaan Kipu sielusta siirtyy hetkeksi iholle Vaikka kuinka toivon ei viemäri vie minua mukanaan Kietoudun froteeseen ja toivon sen olevan sinun sylisi Vaikka puhtaus on puoli ruokaa, ei siinä ole ravintoarvoja Huoneilma lämmittää minua ja paino tuntuu jälleen rinnassa Kipu ei lähde minusta, sen …
Kuinka kertoisin noille ihmistaimille elämästä Sen asettamista paineista, paheudesta Tai elämän iloista, hyvistä asioista Kuinka opetan kiitollisuutta, vanhempien kunnioitusta Tai omatoimisuutta, vastuun kantamista Lelut vaihtuvat puhelimiin, pleikkareihin Vauvahiukset kasvavat kiharalle Lapsenpyöreys kasvoista valuu kasvattamaan kengänkokoa Elämä ei kannattele, täytyy osata kävellä
Haluaisin lähteä kanssasi pakata laukun ja sulkea oven Istua pelkääjän paikalle ja polttaa tupakkaa ikkunasta Vääntää täysille radion ja kuunnella spotifyita ilman mainoksia Onneksi on velvollisuuksia jotka pakottavat jäämään Ketsuppi on loppunut ja sukassakin on reikä Sinun sähköpostisi on täynnä viestejä helmestä Minulla on vielä ajatuksia kirjoitettavaksi Tänään pakenemme vain viltin alle haukottelemaan
Minä kuurasin lattiat puhki kun sinä nautit elämästä. Kävelin narskuvalla lumella pakkasessa sinun noustessa lämpimään autoon parkkipaikalla. Kannoin kaupasta kassikaupalla ruokaa sinun tilatessa ranskalaisia autokaistalla. Jauhoin purkkaa olohuoneessa sinun sytyttäessä tupakan parvekkeella. Kävin yksin nukkumaan puhtaisiin lakanoihin sinun jäädessä sohvalle nukkumaan vaatteet päällä. Minä näin unta sinusta ja minusta, Unessa sinulla oli aikaa ja tahtoa …
Valehtelin. Satutin. Kaduin. Häpesin. Juoksin hämeenkatua pitkin tuhkimon lailla. Keräsin koruni ja tilasin taksin hotelli ilveksen oville. Menin meikit kasvoilla nukkumaan hänen herätessä töihin. Miksi kaduin vain syömättä jäänyttä aamiaista enkä valheellista rakkautta.
Mietin tuossa eilen enemmän kuin paljon kaikkea syvällistä ja myöskin osittain pinnallisia asioita, lähinnä kuitenkin meitä ihmisiä rakkauden kuluttajina. Eräs ystäväni kirjoitti rohkean tekstin omista ulkonäkö ongelmistaan, harvinaisen kauniisti hän kuvaili itseään herkulliseksi perunaksi. Itselläni on usein sellainen olo, että olen se peruna kellarin pimeimpään koloon hautautunut, unohdettu puolimiten mädäntynyt peruna. En tiedä miksi tunnen …
Sinä puhut työpäivästäsi, autostamme ja ulkona paukkuvasta pakkasesta. Minä myötäilen vaikka en kuuntele. Havahdun hiljaisuuteen kysyttyäsi minulta jotakin. Pyydän anteeksi ja kysyn mitä sinulle kuuluu. Annan suukon poskelle ja lähden parvekkeelle. Suljen oven ja kuulen kuinka lauseesi jää kesken. Sytytän tupakan vaikka olen lopettanut jo niin monta kertaa. Puhallan savua ja katselen talojen kattoja, aurinkoa …