Puhetta musiikissa?

Kaikki äänet tai jopa hiljaisuus on musiikkia, jos tekijä tai kuulija sen sellaiseksi mieltää.
Tässä jutussa keskityn kappaleisiin, joissa puheella on mielestäni ensiarvoinen rooli.
Minkä sinä luokittelet musiikiksi?
Vaatiiko se sävelkulkua ja/tai rytmiä?

Runollisen kuvailevasti värikarttaa esittelevä Ken Nordine aloittakoon tämän matkan.
Hänet tunnetaan karismaattisesta äänestään niin mainoksissa, levytyksissä kuin radiolähetyksissä. Sana on hallussa ja niin on myös tyyli puhutella kuulijaa.
Uljaasti hän jatkaa edelleen työskentelyään radiossa 97 vuoden iästään huolimatta.
Ken Nordine tuli kuuluisaksi ”word jazz” -julkaisuista. Niistä suosituin levytys ”Colors” on vuodelta 1966. Mistä vain voi tehdä musiikkia myös puhumalla. Kenin lausunta tyylin ja äänenkäytön myötä miellän tämän musiikiksi jopa ilman taustalla kuuluvaa jazzahtavaa tapailua.

Ken Nordine : Colors

Telly Savalas tunnetaan parhaiten näyttelijänä neljältä vuosikymmeneltä.
Monien kollegoidensa tavoin hän esiintyi myös mikrofoniin laulaen. Aina ei silti tarvitse laulaa vaikka osaakin. Luulenpa monen saaneen lohtua ja kannustusta kuunnellessaan Telly Savalaksen kappaleen ”If”. Aina ei ole helppoa kertoa sydämensä valitulle tunteistaan. Pitäisi vain luottaa itseensä ja katsoa mihin se riittää. Itsevarmuutta ei ole myytävänä. Sitä on kyllä jokaisella hallussaan. Pitää vain itse kaivaa syvemmälle löytääkseen sen.

Telly Savalas : If

Kraftwerk on elektronisen musiikin pioneeri. Sen vaikutus on korvin kuultavaa yli genrerajojen.
Kantaaottavat sanoitukset on kuultavissa useilla eri kielillä kappaleista ja julkaisuista riippuen. ”Nummern”/”Numbers” keskittyy nimensä mukaisesti vielä tiiviimpään viestiin.
Pelkkiä numeroita luettelemalla yhden ja kahdeksan välillä biisi kulkee eteenpäin. Samalla on saattanut oppia vähän saksaa, englantia, espanjaa, ranskaa, venäjää, japania ja italiaa.
Biisin syvempiä merkityksiä voi kukin kehitellä mielessään.

Kraftwerk : Numbers

Tuollaista oli elektroninen musiikki 37 vuotta sitten. Siirrytään hetkeksi vielä kauemmas nykytekniikan suomista mahdollisuuksista. Steve Reich on yksi tunnetuimmista kokeellisen ja minimalistisen musiikin pioneereista. Hän on ollut merkittävässä roolissa muuttamassa musiikin kehittymistä yhä monipuolisemmaksi ja yllätyksellisemmäksi. Hiljaisuutta on toki käytetty ennen häntäkin voimakeinona muussakin kuin klassisessa musiikissa. Lukuisista arvostetuista teoksista poimin tähän esimerkiksi 53 vuotta sitten tehdyn ”It’s Gonna Rain”.
Steve Reich oli nauhoittanut nuoren pastorin saarnan puistossa San Franciscossa. Kappale sai alkunsa sattumalta, kun Steve laittoi kaksi identtistä pätkää puheesta soimaan yhtäaikaa. Nauhureiden nopeus heitti hieman ja eipä aikaakaan kun Steve alkoi säätämään huolella.
Vuonna 1965 tämän tekeminen ei ollut teknisesti niin ”helppoa” ja ”nopeaa” kuin nyt.
Mitään top10 radio hittiä tästä ei tietenkään tullut, mutta ajaton klassikko ainakin taidepiireissä.
Niin Steve Reich kuin moni muukin on käyttänyt tätä tekniikkaa sävellyksissään kaikki nämä vuosikymmenet. Puhe saa ihan uusia merkityksiä myös musiikissa, kun sitä vähän käsittelee.

Steve Reich : It´s Gonna Rain (1965)

Paul Hardcastle teki hittibiisin ”19” vuonna 1985. Taustamusiikin lisäksi se koostuu Vietnamin sodan amerikkalaissotilaiden traumoista kertovan dokumentin puhepätkistä. Surullisista aiheista kertovat kappaleet voivat vedota kuulijaan toki yhtä hyvin kuin positiiviset. Tässä tapauksessa en ole ihan varma jääkö monikaan oikeasti miettimään biisin sanomaa sen syvällisemmin. Asia tulee varmasti kaikille selväksi kuulemisen tasolla, mutta meneekö viesti monellekaan perille? Tämä toimii kuitenkin esimerkkinä, kuinka vakavasta asiasta voi dokumentaarista puhetta käyttäen tehdä klubikansaakin ”viihdyttävän” biisin.  Suosittu kappale tarvitsee yleensä tarttuvan melodian tai kertosäkeen, mikä toistuu riittävästi. Tässä kappaleessa sen hoitaa rytmiin editoitu tavutus dokumentissa esiintyvästä sanasta ”nineteen”.

Paul Hardcastle : 19

https://youtu.be/AxCvtoTWtSU

”Sanat ei riitä kertomaan. Tuskin niitä tarvitaan..” muistan kuulleeni jossain iskelmässä laulettavan. Saksalainen George Kranz ajatteli ehkä samoin, sanoittaessaan tunnetuinta pop-biisiään ”Din Daa Daa”. Siinähän ei sanota sanaakaan saksaa eikä mitään muutakaan kieltä. Äännellään vain kovasti paljon.
Kuvastaako tämä eläimellinen ääntely tunnetilaa kuten ärtymystä vai hyvää fiilistä? Edelleen hyvin arvoituksellinen, huomiota herättävä, ajaton, samaistumisen porttia kolisuttavan henkilökohtainen.
Onko ”pään aukomisen” tarkoituksena toimia pääinstrumenttina? Luultavasti molempia. Minusta molemmissa tehtävissä on onnistuttu erityisen hyvin.
Huomio keskittyy puheen ”sanomaan” ja taustalla soivat instrumentit tukevat tarinaa. Kansainvälistä touhua tämä on, eikä tätä kaikesta huutamisesta huolimatta koe pelottavana tai ahdistavana.
Päinvastoin.
Ennemminkin hyvälle tuulelle tästä tulee kun muistaa, ettei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti.

George Kranz : Din Daa Daa

Kaikilla on kiire myös valmiissa maailmassa. Sveitsin pop-trio>-duo Yello on tahkonnut vuosikymmenten aikana kymmenittäin hittejä. Vaikka tyylilajit ovat vaihdelleet niin jokin määrittelemätön tunnistettavuus on aina säilynyt. ”Bostich” vuodelta 1981 on varsin sotilaallinen biisi rummutuksillaan ja siirtymä-soundeillaan. Sanoitukset kuitenkin viestivät kiireellisestä elämänrytmistä työ-orientoituneessa maailmassa. Vaikka menestys tuo nautintoa niin samaan hengenvetoon kaivataan myös toisen ihmisen läheisyyttä..joskus. Vauhtia on myös tämän sanoman julistuksessa. Dieter Meier pistää parastaan papupataillessaan. Minä ainakin kiinnitän huomioni siihen mitä hän sanoo kun taustasoittimet yrittää pysyä perässä. Voit yrittää myös itse sanoa kertosäkeen yhtä nopeasti ja vielä oikein. Kannattaa aloittaa muistilapun kanssa.

Yello : Bostich

Välillä on enemmän sanottavaa kuin olisi aikaa kertoa. Silloin pitää yrittää priorisoida. Toinen vaihtoehto on treenata sitä huolella ja tehdä siitä taidetta. Jos Dieter Meierin tahdissa pysyminen oli liian helppoa niin tässä olisi kovempi haaste. R-Syke riimitteli 711 tavua 57,18 sekunnissa vuonna 2009.

R-Syke kehitteli taitoaan ja vuonna 2013 omakustanne-cd oli valmis. Minuun tämä teki lähtemättömän vaikutuksen. Ymmärrän myös ettei tällainen kaikkiin kolahda. Silti arvostan suuresti, että taiteilija tekee niin kuin itse haluaa. Rap-musiikissa on muiden genre-luokitusten tavoin sivupolkujen sivupolkuja. Biisin toteutuksen ja sanoman tyylin vaikutuksista lokeroinnin määrittelemiseksi väitellään varmasti vielä pitkään. Olkoon tämä hip hoppia tai rap-musiikkia. Liikutaan kuitenkin vauhdilla reunalla.

R-Syke : Revin sun naaman irti

https://youtu.be/RrVtbyVrAxk

Enemmän voi olla vähemmän ja toisin päin. David Lynch tunnetaan katsojia haastavana elokuvaohjaajana ja tietysti Twin Peaks -sarjan tietää kaikki. Hän pitää myös luentoja pääkoppamme kyvystä ajatella, ymmärtää, sekä auttaa meitä henkisesti tuntemaan, keksimään ja luomaan. David Lynch tekee myös musiikkia hovi-säveltäjänsä Angelo Badalamentin kanssa. Puhuminen kannattaa lukemisen ohella aina. Tässä esimerkissä toistetaan samaa lausetta koko kappaleen ajan. Angelo on tällä kertaa puhujan paikalla. Äkkiseltään kappale voi toki kuulostaa typerältä tekotaiteelliselta sumutukselta. Siitä voi kuitenkin aistia ja löytää syvempiä merkityksiä kun keskittyy kuulemaansa löysin rantein ja takki auki.

Thought Gang (Angelo Badalamenti, David Lynch) : The Black Dog Runs At Night

Matka jatkuu puheen saattelemaan mielen luolaan. Vince Clarke on nikkaroinut hittibiisejä kolmessa huippusuositussa bändissä Depeche Mode, Yazoo ja Erasure. ”I Before E Except After C” on tuskin tehty rahankiilto silmissä. Onneksi se on silti julkaistu ja esitettiin Yazoon keikoillakin.

Mitä hittoa tässä biisissä sitten höpistään? I ennen E:tä paitsi C:n jälkeen? Kyse on vanhasta englanninkielen ääntämisohjeesta ja sen säännön aiheuttamista poikkeuksen poikkeuksista. Välttääkseni järjettömän selittelyni aiheuttaman hämmennyksen, laitan tähän väliin yhden linkin selittämään saman asia tiivistetyn järkevästi.

https://www.merriam-webster.com/words-at-play/i-before-e-except-after-c

Kiitos Alison Moyet ja Vince Clarke tästä albumista sekä rohkeudesta päätyä julkaisemaan tämäkin kappale. Tuottajan äitikin pääsi mukaan höpisemään tähän biisiin. Lähes kaikki säännöt, ohjeet, lakipykälät jne sisältävät ainakin jossain vaiheessa poikkeuksia. Aina tulee jotain ennakkotapauksia vastaan, mitä ei voinut aavistaa ennen kuin paitsi jos..

Yazoo : I Before E Except After C

Voiko puheen saada kuulostamaan laululta? Kyllä voi. The Art Of Noise näytti mallia kuinka puheääntäkin leikkaamalla ja liimaamalla voi tehdä kaunistakin musiikkia. Toki aitoja soittimia käytettiin taidokkaasti mukana tukemaan ja viemään kappaleita eteenpäin. ”Opus 4” on esimerkki puhuttujen sanatavujen käyttämisestä nuotin omaisesti klassisen musiikin tyylisessä kappaleessa.

The Art Of Noise : Opus 4

Graham Massey päättäköön tutustumisen tähän päättömään pään avaukseen päättömästä puheesta musiikissa. 808 State on Grahamin tunnetuin bändi, mutta siirrytään lähemmäs nykypäivää. Massonix on hänen käyttämä taiteilijanimi lähinnä live-esityksissä, vaikka debytoi tällä nimellä jo vuonna 1990 ”Just A Little Bit More” -singlellä. ”The Bells” -biisiä hän ei kuitenkaan julkaissut levyllä vaan laittoi jakoon netissä ilmaiseksi. Raha ei nimittäin ole tärkeintä elämässä. Se tuo helpotusta mutta ei takaa onnea. Luovia ideoita voi toteuttaa myös hetken mielijohteesta. Kaiken ei tarvitse aina olla priimaa. Jos toteutus miellyttää vielä itseä jälkeenpäinkin, niin senhän voi jakaa muillekin. Ehkä siitä joku saa hyviä ideoita omiin taideprojekteihin.

Massonix (Graham Massey) : The Bells (2013)

Kaikenlaisesta puheesta voi siis tehdä musiikkia ja tässä oli vasta muutamia esimerkkejä. Ihmisen mielikuvitus on vain rajana. Mielipiteitä kappaleiden laadusta, tarpeellisuudesta, merkityksestä ja vaikutuksesta on niin monta kuin on kuulijaa.