Suomalaiset syövät valtavia määriä masennuslääkkeitä – niiden huonoja puolia eli haittavaikutuksia vähätellään?
Masennus on erittäin yleinen sairaus, ja varmasti meistä jokainen tietää elämässään vaiheita, jolloin mieli on ollut maassa ja päivittäiset perusaskareet ovat jääneet hoitamatta. Masennukseen on olemassa masennuslääkkeitä, jotka ovat varmasti ihan odotetusti olleet useamman viime vuoden suurena keskustelun aiheena. Ovatko masennuslääkkeet todella tie parempaan elämään vai ovatko masennuslääkkeet tie entistä syvemmälle ojan pohjalle? Käymme tekstissämme lävitse molempia näkökulmia ja keskustelua on syytä käydä erityisesti silloin, kun lääkärin vastaanotolla esille nousee masennuslääkkeiden käyttämisen aloittaminen.
Ensinnäkin on hyvä erottaa toisistaan kaksi asiaa. Arjessa helposti voidaan sekoittaa toisiinsa masennus ja tavallinen tunnetila. Sellainen tunnetila voi tulla, jos vaikkapa parisuhde päättyy, työpaikalla menee huonosti tai lähipiirissä on muita merkittäviä vastoinkäymisiä. Potilas tullessaan lääkärin vastaanotolle antaa selvityksen omasta terveydentilastaan, ja sen jälkeen voidaan tehdä masennusdiagnoosi, jos masennustilan oireita on esiintynyt päivittäin ja kerralla vähintään kahden viikon ajan. Oireiden tulee haitata selvästi potilaan elämää, ja yleensä potilat ovat kärsineet niistä kuukausia.
Suomalaisten käyttämät masennuslääkemäärät
Suomalaiset syövät valtavia määriä erilaisia lääkkeitä ja masennuslääkkeet ovat käytössä jo yli 400 000 suomalaisella. Lukema on valtava, jos otetaan huomioon, että masennuslääkkeiden pitäisi auttaa potilasta palaamaan normaaliin elämään. Maalaisjärjellä tilanne on outo, sillä mikäli masennuslääkkeet olisivat tehokkaita, niiden käyttö ei olisi tässä mittakaavassa. Selkeästä masennustilasta kärsii vuosittain arviolta viidestä seitsemään prosenttia suomalaisista eli noin 200 000-300 000 henkilöä. Lievistä masennusoireista kärsii vuosittain 10-15 prosenttia suomalaisista.
Tyypillinen masennuslääkeriippuvuus
Palataan takaisin tilanteeseen, jossa potilas on hakeutunut lääkärin vastaanotolle. Elämässä on tapahtunut suuria vastoinkäymisiä ja jotain helpotusta on saatava. Lääkärillä on aikaa potilaalle 15-20 minuuttia, ja sen aikana lääkäri kirjoittaa tyypillisesti reseptin lääkitykselle. Potilas menee kotiin, ja olo on jo parempi jo viikon päästä, vaikka todellisuudessa lääkkeet eivät vaikuta vielä useampaan viikkoon. Elimistö alkaa tottumaan lääkitykseen ja vaatii entistä isompia annostuksia, ja elimistö reagoi sivuvaikutuksina. Annostusta nostetaan, jotta saadaan sivuvaikutukset katoamaan. Kyseessä on yleinen masennuslääkeriippuvuuden syntyminen.
Voimakkaat sivuvaikutukset tulevat takaisin, mutta lääkäri kehoittaa jatkamaan lääkitystä tai vaihtamaan toiseen lääkitykseen. Kuten odotusarvo onkin, iskevät vieroitusoireet, jos lääkitys päätetään lopettaa. Potilas on jo tässä vaiheessa tukalassa tilanteessa, eli käytännössä hän ei pärjää ilman helpotusta, mutta lääkityskin tuottaa pahimmillaan entistä pahempaa oloa. Masennuslääkkeistä eroon pääseminen ei ole helppoa. Suomessa käytetään Käypä hoito -suositusta, mutta siinä ei kerrota, että masennuslääkkeisiin tulee riippuvuus. Terveydenhoidon työntekijöiden tulisi tietää, että monien on vaikea lopettaa tälläisten aineiden käyttöä. 1990-luvun alusta aiheesta on julkaistu useitakin tieteellisiä artikkeleita.
Masennusperäiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat kasvaneet vauhdilla viime vuosina, ja vuosittain noin 4 500 suomalaista jää sairaseläkkeelle masennusdiagnoosilla. Toki pitää huomioida, että kaikki masennuslääkkeen käyttäjät eivät ole masennusdiagnoosilla. On silti erittäin tärkeää potilaan hoidon menestymisen kannalta, että oireet tunnistetaan lääkityksen käytön lopettamiseen jälkeen oikein. Mikäli oireet sekoitetaan, ne voidaan sekoittaa masennusjakson uusiutumiseen tai ahdistuneisuushäiriöön. Käypä hoito -suosituksen riippuvuuden vähättelyn ohella ongelmallista on myös, että Suomessakin on liikaa lääkäreitä, jotka eivät tiedä tarpeeksi lääkityksen ongelmakohdista tai niistä ei vain haluta kertoa potilaalle selkeällä tavalla.
Miksi masennuslääkkeitä syödään näin paljon?
On olemassa selviä syitä sille, että miksi masennuslääkkeiden käyttö on näin suurissa mittakaavoissa. Ensinnäkin viime vuosikymmenten aikana masennusta on alettu ymmärtämään ja tunnistamaan paremmin. Toki tähän kohtaan pitää sanoa, että 1970-luvun oppikirjoissa sanotaan, että masennus on harvinainen sairaus, joka paranee spontaanisti kuuden ja kahdeksan kuukauden välillä siten, että masennukseen ei anneta hoitoa. Oppikirjoissa annettiin käsitys, että spontaani paraneminen on yleistä, joten reilussa puolessa vuodessa ei tarvittaisi lääkitystä tai psykoterapiaa. Nykyinen käsitys masennuksesta on muuttunut, ja paremman tunnistamisen ohella toinen selittävä tekijä löytyy pidentyneistä hoitoajoista. Annettu hoitomäärä ja hoitomuodot ovat vielä yhtenä syynä.
Seuranta isossa roolissa
Kuten missä tahansa muussakin lääkityksessä, myös masennuslääkkeissä on tärkeää, että potilaalla ja lääkärillä on toimiva hoitosuhde. Se tarkoittaa, että lääkärin tulee seurata potilasta masennuslääkkeiden käyttämisessä etenkin alussa säännöllisesti. Tavoitteena on tietenkin tilanne, jossa oireet ovat kadonneet. Niistä, jotka syövät masennukseen masennuslääkettä, parhaimmillaan kaksi kolmasosa saa jonkinlaista hyötyä. Vaikka joissain tapauksissa kokeillaan lääkityksen vaihtoa, niiden välillä ei ole havaittu isoja eroja. Joskus potilaan kannalta pienikin muutos voi silti olla ratkaiseva asia. Mikäli lääkitys toimii, sitä suositellaan jatkettavaksi potilaalla vielä noin puolen vuoden ajan pahimmasta vaiheesta, jolloin oireet olivat isoimmat.
Masennuslääkkeiden hoitosuositukset
Hoitosuositukset perustuvat lääketutkimuksiin, joista lähes kaikki ovat lääkeyhtiöiden itse tekemiä. Ongelmallista on, että hoitosuositukset eivät perustu riippumattomaan tieteelliseen tietoon. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Yhdysvalloissa isot lääkefirmat maksavat valtavia rahasummia sakkoina siitä, että ne tuottavat tarkoituksella väärää tietoa ja jakavat sitä. Suomessa masennuksen hoitosuositukset laatii työryhmä, jonka puheenjohtaja ja lääkeosuuden kirjoittaja on psykiatrian professori Erkki Isometsä. Hän on samalla myös suurimpien lääketehtaiden asiantuntija. Hän on myös tehnyt paljon lääkefirmojen koulutuksia lääkäreille. Lääkäreille kerrotaan, että lääkkeet ovat tehokkaita ja toimivia. Näin on monesti, vaikka tieteellinen ja riippumaton tutkimus sanoisi muuta.
Terapian vähäisyys ongelmana
Kuten lukuisat asiantuntijat ovat kertoneet, Suomessa isona ongelmana voidaan pitää sitä, että terapiaa ei ole tarpeeksi. Lyhytkestoisesta psykoterapiasta on osoitettu olevan eniten hyötyä niille masennuspotilaille, joilla on esiintynyt vähän aiempia masennusjaksoja.Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saaneiden määrä kasvoi vuosina 1990-2013 seitsenkertaiseksi, ja puolestaan psykoterapiaa saa vuosittain yhteensä 25 000-30 000 masennuspotilasta. Psykoterapeuttisessa hoidossa olevat kapasiteettirajat tuovat omat vaikeutensa, ja toisekseen psykoterapeutteja tarvitaan lisää. Niitä on tällä hetkellä laillistettuna noin viiden ja puolen tuhannen paikkeilla. Kaikki heistä eivät ole kokopäiväisesti toimivia, vaan antavat hoitoja osa-aikaisesti. He laillistetaan ammattiin Valviran toimesta.
Moni potilas oireineen on kokenut lääkärin vastaanotolla tilanteen, jossa lääkäri ei halua uskoa tai vähättelee potilaan tilannetta. On sanomattakin selvää, että Ilman hyvää hoitosuhdetta myös toimivan lääkityksen mahdollisuus ei ole niin suuri. Masennuslääkkeiden käyttö tulisi lopettaa annosta asteittain pienentäen, ja mikäli lääkitystä on käytetty useita vuosia, vähittäiseen lopettamiseen voi mennä jopa vuosia. Potilasta ei saa käännyttää lääkärin vastaanotolta, jos hän ei halua masennuslääkkeitä, mutta se on silti valitettavan yleistä. Kuitenkin mitä vaikeammasta masennuksesta on kysymys, sitä tärkeämpää on lääkehoitokin. Paras lopputulos saadaan yleensä, kun lääkitys ja terapia toimivat yhdessä.
Oletko sinä kokenut haittavaikutuksia masennuslääkkeistä? Voit ottaa meihin yhteyttä ja teemme haastattelun nimettömästi. Yhteystiedot löydät sivun alareunasta tai tästä linkistä.
Lisäys 27.1.2018: Kannattaa lukea myös ”Tyypin vaimon” vastine kirjoitukselle:
Mainittakoon myös että alkuperäistä tekstiä ei ole kirjoittanut sosiaali- ja terveysalan ammattilainen vaan toimituksemme vieraskynä, jolla on kuitenkin rankat taustat ja omat syynsä näille ajatuksille.