Olin aina pyörinyt hevospiireissä ja tehnyt tallihommia koulujen ohella. Jopa sellainen elämäntyyli ajoi huonoon syömiseen, oli kiire ja jatkuvasti tekemistä. Siitä se painon kanssa jojoilu lähtikin. Välillä innoistuin, kävin salilla ja otin itselleni ulkopuolisen pt:nkin kun ajattelin, ettei omaa siskoani, joka tietää tämän alueen kuin omat taskunsa. Ettei siskon ohjelmat ja boosti antaisi tarpeeksi. Treenasin …
Se on jännä, kuinka sitä elää omaa elämäänsä ja itsensä suhteen kuin kuplassa. Itse en edes ennen raskautta tajunnut, kuinka ”isokokoinen” olen. Riitinhän itselleni ja miehellenikin. Miksen siis riittäisi vastedes ja miksi pitäisi tehdä muutoksia? En siis tieten tahtoen alkanut ”laihduttamaan”. Joskus huomasin kuitenkin, että en halunnut katsella itseäni peilistä kuten ennen, en ollut niin …
Huh, meistä naisista on moneksi. Ilman meitä ei kyllä maailma pyörisi, tai jos pyörisi, niin todella huonosti. Paljon ovat ihmiset kysyneet, jotka minut tuntevat jo entuudestaan, että miten pystyn ja jaksan pyörittää kaikkea tuota? Miten pystyn tuohon? No, aina en minäkään jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa. Eli palataanpa vähän alkuun. Elin sinkkuelämää aika huolella ennen Aminia. …
Viimeinen osa. Sain elää huostaanotettuna sekä hyvin rakastettuna, minusta välitettiin aidosti. Niin sijaisäitini sekä -isäni, mutta myös henkilökunta, lomittajat (jotka tulivat kotiin, kun vanhemmat kävivät vapailla), ohjaajat, sosiaalivirkailijat sekä kylänjohtaja. Elimme niin kuin pienessä yhtenäisessä kylässä, olimme kuin yhtä isoa perhettä. Meidän haluttiin jatkavan opintojamme. Joko lukion puolelle tai sitten ammatillinen koulu. Haluttiin turvata tulevaisuutta …
Elämämme sijaiskodissa sai alkaa. Elin todella hyvän lapsuuden ja nuoruuden paikassa, jossa koin olevani turvassa ja minusta välitettiin. Koin saavani toteuttaa itseäni monissa asioissa ja näin jälkeenpäin uskonkin, että huostaanotto mahdollisti minulle paljon asioita. Omissa kotiolosuhteissa en varmasti olisi kokenut olevani turvassa samalla tavalla, saatika saanut elää elämää olemalla vain lapsi. Olisin huolehtinut sisaruksistani ja …
Miksi kerron tämän? Miksi jaan tämän? Siksi, että tästä voisi olla apua jollekulle. Synnyin Turkuun. Muutimme sieltä Rovaniemelle, missä pienemmät sisarukseni syntyivät. Näistä ajoista en muista paljon, olinhan vielä niin pieni. Välähdyksiä isäni Azzedinen reppuselässä jalkapallokentällä. Muistan sen tunteen, kun nauroin katketakseni. Muistan niitä välähdyksiä turvakodin porteilta, kun tunsin epävarmuutta. Muistan sen sävelmän mitä isäni …
Huostaanotettu, sama kuin ”poikkeava yksilö” OSA 1. Lue lisää »
Mitä nainen haluaa elämältään? Siihen lienee varmaan yhtä paljon ajatuksia ja mielipiteitä, kuin on naisia. Ajattelin joskus 17-vuotiaana, että elämä 30-vuotiaana on varmasti aika helppoa. Tietää mitä tekee ja saa täysin itse päättää tekemisistään. On se jännä, kuinka elämä niin kuin itsestään hoitaa sen kasvamisen. Halusin nuorempana ”täydellisen elämän”. Eli hyvän miehen, joka toimii kuin …
Mitä pojat harrastavat ja mihin aikaan haette heidät hoidosta? Pojat harrastavat tällä hetkellä uimakoulua. Käymme myös säännöllisesti meidän viikolla ratsastamassa Amirin kanssa, hevoset ovat hänelle tärkeitä. Gabriel tykkää käydä jalkapallossa, mutta nyt on reissujen takia ollut pientä paussia. Joka viikko käymme kirjastossa, leivomme aina fiiliksen mukaan ja paljon saavat leikkiä pihalla ja olla kavereidensa kanssa …
INSTAGRAMIN 10 ENSIMMÄISEEN KYSYMYKSEEN VASTAUKSET: Lue lisää »
Hämmentyneenä lähdin suihkuun. Jotenkin olin aavistanut, että jotain tapahtuu tänään. Jotain normaalista poikkeavaa, mutta että ilman Anttonia? Outoa. Olimmehan me Anttonin syntymän jälkeen kerran oltu kahdestaan muutama kuukausi sitten, muuten hän kyllä oli aina mukana. Huomasin jälleen, että oli vaikeaa olla erossa lapsesta. Mieluummin jättää menemättä, kuin mennä ja olla ilman toista. Otin suihkun pitkän …
Me ollaan tunnettu jo kolmisen vuotta. Elämä on aikalailla muokannut meistä vanhempia, joiden oman edun edelle menee lapset. Välillä jo Anttonin ollessa vanhempi, Amin tokaisee minulle: ”Minulla on Nadia ikävä sinua, me ollaan niin vähän enää kahdestaan, ja jos ollaan aina joku keskeyttää.” Tokaisen: ”Niin.. onhan se totta, mutta tämä on nyt vain tätä.. aikaa.” …