Kaikki parit viettävät suhteen alussa paljon aikaa toistensa kanssa.
Se uutuuden huuma on mieletön.
Vaaleanpunaiset lasit päässä kaikki on ihanaa.
Alkuhuuma menee ohitse. Aina. Kaikilla.
Se ei tietenkään tarkoita, että rakkaus ja intohimo katoaisi, ne vain muuttavat muotoaan.
Suhteeseen astuu arki.
Elämä alkaa pyöriä muidenkin asioiden ympärillä.
Kumppani muuttuu ehkä itsestäänselvyydeksi.
Ei joka päivä tai edes joka viikko tarvitse viettää mitään parisuhdeaikaa.
Olemmehan jatkuvasti yhdessä kun asumme saman katon alla.
Vai olemmeko?
Yhteisen ajan käsitys on monesti miehellä ja naisella hieman erilainen.
Nainen haluaisi hellyyttä, syliä, hipsutusta, keskustelua, ulkona syömistä.
Mies haluaa käydä saunassa, grillata makkaraa, katsoa auto-ohjelmia, saada suihinoton.
Monen miehen käsitys läheisyydestä on seksi.
Onhan siinä sitä jo tarpeeksi. Kyllähän siinä kokoajan jokin ruumiin osa koskettaa toista.
En väheksy seksin merkitystä, en todellakaan.
Se ei silti saisi olla ainoa hetki jolloin ollaan toisen lähellä?
Arjen keskellä rakkaudenosoitukset monesti jäävät naurettavan vähälle.
Puhelinkeskustelut ovat tyyliä: ”missä olet, milloin tulet, tuotko kaupasta, laitatko tallennukseen.”
Keskustelut ovat paljolti yleisellä tasolla, harvemmin puhutaan tunteista ja rakkaudesta.
En tiedä ollaanko väärillä teillä jos vapaa-ajasta murto-osa ajasta vietetään kumppanin kanssa ja valtaosa muiden kanssa.
Millekään parisuhteelle ei voi tehdä ainakaan huonoa viettää sitä aikaa edes hieman enemmän kumppanin kanssa.
Parisuhde tarvitsee yhteistä aikaa pysyäkseen kunnossa.
Yhteistä aikaa, jolloin nähdään vain se toinen. Laitetaan puhelimet pois, ja miksei vaatteetkin.
Jäätäisiinkin seksin jälkeen makaamaan sylikkäin. Mitä niistä sotkuista, lakanat voi aina vaihtaa.
Muistettaisiin kertoa kuinka tärkeä se kumppani on. Vaikka yhteistä taivalta olisi takana pidempikin matka.
Pariskunnan välisistä tunteista tuskin voi puhua liikaa. Kukaan tuskin kuulee liikaa kehuja itsestään.
Harvoin myöskään suudelmia katuu.
Rakkautta ei saisi unohtaa.
Kumppani pitää muistaa nähdä muutenkin kuin parhaana ystävänä.
Hän on se valittu, myös maanantai aamuisin herätyskellon soidessa kukonlaulun aikaan.
