Eka tuoppi jo päähän kilahtaa, pian tiukkaa kurkusta livahtaa.
Ei täältä poistuta selvin päin. Sen jo lähtiessäni mä näin.
Stig / Ryyppy
Olen kasvanut suvussa, jossa alkoholi on ollut hyvin läsnä.
Useamman lähisukulaisen viina on vienyt mennessään.
Jo nuorena muistuteltiin kuinka alkoholismi periytyy, täytyy muistaa ottaa kohtuudella.
Pelottelua ei olisi tarvinnut tehdä, totuus on ollut parhain ehkäisy.
Ihmiset jotka eivät ole nähneet miten viina vie ihmiseltä kaiken, eivät voi ymmärtää.
Tänäkin päivänä on ihmisiä joiden mielestä alkoholismi on itsestä kiinni.
Luullaan siitä parantuvan laittamalla korkki kiinni.
Se korkki ei mene kiinni pelkällä hyvällä tahdolla. Krapula ei saa alkoholistia lopettamaan, se vain yllyttää tarttumaan pulloon.
Alkoholismi on sairaus.
Se vie sairastuneelta kaiken, viinasta tulee ainoa asia jolla on merkitystä.
Surullista on, että alkoholisti aiheuttaa lähes poikkeuksetta huolta ja murhetta läheisille.
Läheiset yrittävät puhua, anella ja pakottaa lopettamaan.
Ne puheet kaikuvat kuuroille korville.
Alkoholisti voi toipua ainoastaan katkaisuhoidossa.
Pitkään jatkunutta viinan juomista ei voi lopettaa seinään, kotioloissa.
Tarvitaan sairaalahoitoa jotta alkoholisti kestää vieroitusoireet.
Harva alkoholisti hakeutuu katkolle läheisien painostuksesta.
On kaksi asiaa, jotka kannustavat raitistumaan.
Vakava sairastuminen tai uskoon tulo.
Jos mietin surullisia kohtaloita, tulee väistämättä mieleen näkemäni alkoholistit, sen kuinka viina vie miehen.
Se läheisen itku, kun hän rukoilee juoppoa lähtemään katkolle. Juoppo ottaa pullon kusisista housuistaan ja huikkaa ryypyn ”vain kuolleen ruumiini yli”.
Alkoholismi vaikuttaa koko perheeseen.
Niin raadollista kuin se onkin, Suomessa jokaisella meistä on oikeus juoda itsensä hengiltä.
