Vuosi on alkanut hyvin, tavoitteita kohti mennään koko ajan. Treenaamisen suhteen olen ottanut askeleen vielä eteenpäin, eli hankkinut salikortin! Sitä en olisi osannut uskoa tekeväni. Kävin ensimmäiseksi muutaman kerran kokeilemassa Fressin salia ennen kuin tein sitten päätöksen. Ensimmäisen kerran kun kävin kokeilemassa, tuntui ehkä vähän vaikeelta ja epävarmalta olla uudessa ympäristössä tekemässä jotain mitä ei ehkä osaa tehdä ihan sataprosenttisesti oikein. Vaikka tuskin kukaan on sinne tullut pelkästään kyttäämään jos ihmiset tekee liikkeet oikein. Ja toisaalta, sehän olisi vaan hyvä ja ystävällinen ele jos joku tulisi sanomaan siitä että tekee liikkeen väärin, ettei sitten vahingossa satu rikkomaan paikkoja.
Ne on vaan niitä semmoisia turhia huolenaiheita ja tyhmiä ajatuksia joita varmaan tulee monelle uudessa tilanteessa. Mutta se totta kai helpotti paljon etten ihan yksin joutunut menemään salille, vaan eno on ollut mukana ensimmäiset ja toiset kolme-neljä kertaa vielä. Tuskin olisin vieläkään käynyt edes kokeilemassa kuntosalia ellei eno olisi vähän yllyttänyt. Sitä jotenkin aina tekee asioista sata kertaa isompia kuin mitä ne todellisuudessa on. Jos en tee jotain liikettä ihan heti oikein niin mitä sitten? tai jos vähän painot kolahtaa niin tuskin kukaan edes kiinnittää siihen huomiota paitsi minä itse. Jälkeenpäin sitä vasta tajuaa että sitä vaan pitäisi lähteä eikä jäädä miettimään liikaa.
Uskaltauduin sitten salille, jota olin halunnut tehdä jo aikoja sitten. Sitä ei jotenkin vaan saanut itsensä raahattua sinne kun ei tiennyt kunnolla millaista se olisi. Tähän asti olen muuten treenaillut vain omassa kellarissa, mistä löytyy periaatteessa kaikki tarvittava että pystyy treenaamaan kaikkia lihasryhmiä. Mutta kyllä on pakko myöntää että laitteet jotka löytyy salilta saa koko treenin maistumaan paljon paremmalta. Ja onhan se vaan ihan erilaista treenata ihmisten seassa kuin ihan yksin kellarissa. Ja tällaisena vähän erakko introverttina voin sanoa ettei se ihmismäärä edes ole haitannut missään vaiheessa. Luulin että haittaisi, mutta ei, olin ihan väärässä. Eli aina kannattaa antaa mahdollisuus sellaisellekin asialle joka voi tuntua ihan mahdottomalta.
Nyt odotan rehellisesti joka päivä vain että pääsen nukkumaan ja heräämään taas uuteen päivään. Oon ihan suunnattoman innoissani tästä. Se joka myös on tosi tärkeä juttu on se, että kuntosali missä käyn on ihan melkein tässä mun kodin vieressä. Eli se matka salille on todella lyhyt joka tarkoittaa sitä että sinne on paljon helpompi lähteä vaikka olisi laiska fiilis. Ja treenien jälkeen on niin huippu olo että kunhan sen fiiliksen muistaa niin kyllä sinne salille haluaa aina palata.
Maanantaina alkaa taas työssäoppiminen joka tuntuu vähän tylsältä. Just kun on päässyt treenaamisen makuun niin ajatus siitä että pitäisi vain istua paikallaan ja tehdä töitä koneella niin ei oikein houkuta. Mutta kyllä sekin siitä vielä kun vaan tottuu siihen rytmiin taas (ja kun tietää että töiden jälkeen pääsee treenaamaan!). Tänään kävin perheen, enon ja mummon kanssa katsomassa Solsidan -elokuva. Oli ihan hyvä, itse en ole koskaan katsonut kyseistä sarjaa joten mulle se oli ihan uusi juttu. Mutta oli ihan katsomisen arvoinen. Alan ehkä jossain vaiheessa katsomaan Solsidan sarjaa myös. Ennen kuin käytiin elokuvissa niin piti saada vatsat täyteen joten käytiin Mike’s diner -ravintolassa syömässä ja oli kyllä ihan erityisen hyvää. Pihvit ei ikinä oo oikein tuntunut olevan mun juttu mutta päätin silti ottaa pippuripihvin salaatilla. Oli kyllä hieno annos!
