Inhokki viikonpäiväni on aina ollut sunnuntai.
En ole ikinä oikein keksinyt syytä, mutta joka sunnuntai on jonkinlainen ahdistus.
Käydessäni vuorotöissä, sunnuntai ahdistusta ei poistanut edes ajatus tuplapalkasta.
Päivän kulkua hieman helpotti työnteko, silloin päivä kului nopeammin.
Olen pohtinut aiheuttaako sunnuntai ahdistusta sen vuoksi, että kulunut viikko päättyy. Vai sen takia, että edessä on taas kokonainen viikko.
Mielessäni näen sunnuntait sateisina ja harmaina. Päivä on pitkästyttävä ja turha.
Muistan kokeneeni sunnuntait ikävinä jo hyvin pitkään. Opiskeluaikoina sunnuntait olivat se päivä kun palattiin vanhempien luota takaisin omaan kämppään.
Etäsuhteissa sunnuntaisin matkattiin pois sen rakkaan luota.
Tällä hetkellä sunnuntait ovat miehen viimeinen vapaapäivä ennen viikon työputkea.
Ehkä sunnuntait merkitsevät tietyn ajanjakson päättymistä. Tuovat mieleen luopumisen ja tietynlaisen pelon.
Eilen oli mielettömän kaunis auringonlasku. Lauantai, annoit parastasi.