Sinä puhut työpäivästäsi, autostamme ja ulkona paukkuvasta pakkasesta.
Minä myötäilen vaikka en kuuntele.
Havahdun hiljaisuuteen kysyttyäsi minulta jotakin.
Pyydän anteeksi ja kysyn mitä sinulle kuuluu.
Annan suukon poskelle ja lähden parvekkeelle.
Suljen oven ja kuulen kuinka lauseesi jää kesken.
Sytytän tupakan vaikka olen lopettanut jo niin monta kertaa.
Puhallan savua ja katselen talojen kattoja, aurinkoa horisontissa.
Toivon olevani Katto-Kassinen voidakseni lähteä pois.
Avaisin parvekelasit ja lähtisin liitelemään.
Voisin katsella ikkunoista toisten elämää, tuntea tuulen vasten kasvoja.
Ehkä minua pelottaisi olla ilmassa, en tuntisi maata jalkojen alla.
Uskoisin olevani elossa jos tuntisin jotain.
Tumppaan tupakan ja huokaan hieman liian syvään.
Röökiaskissa kerrotaan kuinka tupakka tappaa.
Sittenpähän ei tarvitse itse vaivautua.
Avaat oven ja pyydät tulemaan sisälle etten palellu.
Sanon ettei kuolleilla ole kylmä.
