Sanonnan mukaan ihmiset eivät riitele, vaan asiat.
Ehkä siinä on totuuden murunen.
Ihmiset ovat hyvin erilaisia riitelijöitä. Toiset karttavat erimielisyyksiä viimeiseen asti, toiset taas jopa nauttivat pienestä kinasta ja suorastaan haastavat riitaa.
Olen itse sellaisessa parisuhteessa jossa molemmilla osapuolilla on temperamenttia ja vahva oma tahto.
Meillä riidellään niin, että astiat lentää.
Tilanteet ovat nopeasti ohikin.
Suutuspäissään sitä huutaa rumia ja uskoo vahvasti vihaavansa toista. Sitten tulee itku ja katumus, sitä seuraa sopiminen ja rakastaminen.
Riidat tuovat meidän suhteeseen intohimoa. Ei ole ainakaan tylsää.
Meillä monet riidat aiheutuvat siitä, kun toinen ei muista sovittua/luvattua asiaa ja toinen taas ei ikinä unohda.
Parisuhteessa jossa toisella on onnettoman huono muisti ja toinen muistaa liikaakin, tulee mielenkiintoisia väittelyitä.
Erimielisyydet paisuvat helposti.
Kaikki saattaa alkaa kohtuullisen pienestä asiasta. ”Minä en jaksa käydä aina kaupassa yksin.”
Lopulta syytetään toista itsekkyydestä ja laiskuudesta.
Meillä on paljon opittavaa erimielisyyksien selvittämisestä ja rakentavasta riitelystä.
Riidan keskellä pitäisi katsoa itseään peiliin. Toisen syyttelyn sijaan täytyisi tarkastella omia sanoja ja käyttäytymistä.
Riitely puhdistaa ilmaa, mutta rajansa kaikella. Aina ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin.
Toisen jättämät sukat lattialle eivät maata kaada.
