Olen aina ennen elättänyt itseni tekemällä töitä. Työstä luonnollisesti saa palkkaa.
Olen jo opiskeluaikoina tehnyt koulun ohella töitä, sillä en saanut tukia.
Nyt vuoden ajan olen joutunut elämään ilman työstä saatua palkkaa.
En pysty käymään töissä, joten palkkapäivää ei luonnollisesti ole.
Olen täyttänyt hakemusta toisen perään, toimittanut enemmän lisäselvityksiä kuin hakemuksia.
Suomalaisena olen etuoikeutettu siihen, etten jää tyhjän päälle sairastuttuani.
En voi korkealle nostaa tapaa jolla avustuksia/tukia haetaan.
Hakemusten täyttäminen tuntuu välillä olevan rakettitiedettä.
Tuntuu että järjestelmä on yksi iso vitsi.
Jokaiseen paikkaan täytyy kertoa yksityiskohtaisesti oma tilanne, historia ja tulevaisuus.
Ehkä minä olen vain hölmö enkä osaa lukea ohjeita jotka ovat suomenkielisiä.
Olen kuitenkin aina kirjoittanut hakemuksiin kaikki pakolliset tiedot. Olen liittänyt pyydetyt liitteet.
Silti minulle pompahtelee aina viestejä kuinka ”asiointipalvelussa on uusi viesti”.
Kirjauduttuani näen kuinka lisäselvityksiä tarvitaan.
Olen tällä hetkellä työtön.
Hakemysten täyttö kuitenkin käy vähintään osa-aika duunista.
Olen täysin varma, että kukaan joka ei oikeasti tarvitse tukia, ei niitä hae.
On prosessi sen verran monimutkainen.
En olisi uskonut, että eläminen ilman työstä saatua palkkaa aiheuttaa näin paljon stressiä.
Koko ajan on tietynlainen jatkuva paine saako rahaa vai ei.
Toistaiseksi olen selvinnyt ja makaronia on riittänyt, vaikka tuskanhikeä on välillä vuodatettu.
