Olemme hyvin kaavoihin kangistuneita.
Asiat tehdään samalla tavalla, sillä miten olemme sen aina tehneet.
Toistamme rutiineja jokapäivä, aamutoimista lähtien.
Toinen saattaa tehdä asian aivan eritavalla. Tapa on mielestämme väärä, sillä se poikkeaa omastamme.
Emme edes huomaa noudattavamme käyttäytymisessä tiettyä kaavaa.
Rutiinit luovat turvallisuuden tunnetta.
Teemme asioita sillä samalla tavalla kuin aina, emmekä joudu käyttämään siihen juurikaan aivokapasiteettiä.
Kunnes joku rikkoo rutiinimme.
Juomme joka aamu kahvia. Yhtenä aamuna kahvinkeitin ei enää toimi. Otamme johdon irti pistorasiasta ja laitamme takaisin. Toistamme tätä lukemattomia kertoja. Viemme keittimen olohuoneeseen ja tökkäämme johdon seinään. Ei. Keitin on hajalla. Rukoilemme hieman että tapahtuisi ihmekorjautuminen. Kiroamme sitten keitintä ja paiskaamme pannunkin rikki lattialle.
Tässä vaiheessa aamu on jo pilalla. Nyt on vaikea jatkaa aamutoimia kun ruutinimme on rikottu.
Mitä nyt voi juoda aamuleivän kanssa? Aina olen siemaillut ensin kahvia ja lukenut lehteä.
Tarkemmin ajateltuna, kahvinkeittimen rikkoutuminen ei ole hirveän suuri asia. Mutta kun aina olen juonut kahvia aamulla….
Joskus irrottelemme tietoisesti. Syömmekin hernekeittoa keskiviikkona, rasvaamme jalkamme jo ennen sänkyynmenoa, jätämme kymppiuutiset väliin ja harrastamme seksiä.
Rutiineja täytyykin olla, tällöin hoidamme todennäköisesti kaikki asiat mitä pitääkin ja aivomme voivat työskennellä toisten ajatusten parissa.
Välillä on hyvä hullutella. Ehkä ostan tänään luomumaitoa kaupasta. Ihan kokeilun vuoksi. Voinhan palata takaisin tuttuun Pirkka maitoon jos en ole tyytyväinen.
