Sometus ja ystävät

” hyvää ystävänpäivää, huutaa naapurin mummo..”

Enemmän sykähdyttävä mieltä, kuin somen persoonattomat ” hyvää ystävänpäivää ” – toivotukset. Ei niissäkään mitään pahaa ole.

Somessa roikun itsekin ja painan tykkää ja sydän nappia. Enemmän mua lämmittää mese tai whatsup viesti, niin ystävänpäivänä kuin muulloinkin.

Mitä sinulle kuuluu? Mitä tapahtunut? Kysymyksen voi esittää monella eritavalla, joko uteliaisuuttaan tai sitten että on aidosti kiinnostunut kuulumisistasi.  Uteliaat juoruilijat osaan jo erottaa.

Ehkä muakin pidetään uteliaana, kun kysyn epäselviä asioita suoraan ja haluan lisäselvityksiä

Eikä hyväntahtoisessa juoruilussa mitään pahaa ole, mutta jos juoruilun tarkoitus on mustamaalata niin siinnä menee jo raja. No toisaalta, jos ihmisen oma elämä on täydellinen, niin pitäähän sitä jotain kauhistelemisen ja puhumisen aihetta olla.

” sun teinittärellä on kuulemma ongelmia” – mitä se hänelle kuuluu, hänelle joka ei ole yli puoleen vuoteen kysellyt kuulumisia.

Amerikkalainen ” I ’m fine” jee- Jee vastaus riittää uteliaille ja niille, jotka kysymyksen pikaisesti esittävät, jotta voivat kertoa omista ongelmistaan.

Mutta entäs ne ihanat someviestit kaukana asuvalta tuttavalta, ne lämmittävät mieltä.

” moi, tulit mieleen, kun pesin tänään mattoja”

– hei joku oikeesti ajattelee mua ja olen jäänyt jonkun mieleen. Ei se määrä vaan se laatu.

Somemaailma tuo lähelle kaukana asuvat ystävät, mutta myös aikuisten maailmassa sitä kautta on helppo kiusata toista ja lähettää herjaviestejä. Eipä tullut vanhaan tekstiviesti aikaan kovin montaa vaduilu viestiä.

Viestiin vastaamatta jättäminen on myös yksi tapa ingnoonarata ( =jättää huomioimatt) toinen.
Tee niin kuin itse toivoisit sinulle tehtävän. Piristä jonkun päivä

Pelkästä ” vilkutuksesta” mesessä voi kehkeytyä hauska ja mieltäpiristävä keskustelu.

Ehkä toinen tarvitsee sitä juuri tänään ja sinä voit piristää toisen päivän.

Tavoitteena siis piristää ainakin yhden ihmisen päivä