Särkynyt Enkeli päätyi blogin nimeksi kahdesta syystä. Hyvä ystäväni kutsuu minua aina Enkelikseen. Nyt vain tämä Enkeli on hieman rikki.
Olen entisessä elämässäni ollut hyvin aktiivinen liikkumaan. 10 km lenkit ja salitreenit ovat olleet arkipäivää, raskaiden tavaroiden kantaminen ei ole ollut ongelma. Virtaa on myös riittänyt vaikka muille jakaa. Vai heitetäänkö rinkka selkään ja lähdetään reppureissaamaan ilman sen suurempia suunnitelmia? Mutta nykyisin tuo kuulostaa jonkun toisen kuin minun elämältäni.
Blogissani kerron sairastumisestani, tutkimuksista joita tehdään, iloistani, suruistani, peloistani ja oireistani. Elämästäni sairauden kanssa. Sairauden, jota eivät lääkäritkään ymmärrä ja jonka takia diagnoosia on vaikea saada. Ei varmasti mediaseksikkäin aihe, mutta elämääni, jota elän ja sairauteni tuskin on mikään harvinainen, ennemminkin huonosti tunnettu. Ainakin mikäli intuitioni osuu oikeaan.
Positiiviseen ja iloiseen luonteeseeni luottaen, en usko, että blogistani tulee valitusvirttä. Vaikeinakin päivinä nauran itselleni ja vaikeitakin oireitani käsittelen huumorilla. Elämästäni kerron juuri sellaisena kuin sen koen, joten mitään kaunisteltua yltiöpositiivisuuttakaan tuskin tullaan blogissa näkemään.
Tervetuloa mukaan.