Salasana, salasana ja sekin salasana…

Olipa hankalaa saada WordPress salasana toimimaan! Syy oli oikeastaan yksinkertainen, olin jo aiemmin kirjoilla toisella nimimerkillä, mutta samalla sähköpostiosoitteella. Tämä ongelma teki matkaani bloggaajaksi yli viikon mittaisen poikkeaman.

Samoin kävi parin muun websivuston kanssa. Yhdistyneissä Arabi Emiraateissa noin 80 % asioista on automatisoitu ja toimii internetin kautta. Turismiin liittyvien lisenssien uusiminen eri Emiraateissa minun kohdallani sattuu juuri samoihin aikoihin. Niihin kaikkiin tarvitaan salasanat, joita olen viimeksi käyttänyt pari vuotta sitten. Muistini ei riitä ja ylöskirjoitetut sekoilevat, joten hiukseni ovat sähköisesti sohittava pehko kaiken tämän yrittämisen jälkeen…

Toivon todella, että pieni muistitikku, jonka voin avata missä ja milloin tahansa omalla sormen jäljilläni on toiveenani. Onneksi sellainen on jo olemassa, mutta ei vielä yleisesti markkinoilla. Siihen voin kätkeä kaikki salasanani ja laittaa sen koneeseen missä tahansa, ja mihin koneeseen tahansa ja saan kaikki salasanani kerralla käyttöön.

Onneksi viikon jännittävämmästä tapahtumaksi nousi Presidentin vaalit, tentit ja keskustelut, jotta aikaa ei jäänyt hiusten repimiseen. Toisaalta, ennakkoäänestys ja tenttien seuraaminen aiheuttivat verenpainetta enemmän kuin uskoinkaan. Yleisen valtamedian, palkattujen toimittajien ja haastattelijoiden ”mäkättävä ja jänkhäävä” painostus tuntui astuvan hermosolujeni päälle jopa salasanojen runsautta ja äärimmäisen hankalaa muistamista enemmän.

Päällimmäiseksi jäi toimittajan kysymys Laura Huhtasaarelle: ”Miksi hymyilette puhuessani rajiustakin asioista?”. Mitä hänen sitten olisi pitänyt tehdä… tarttua toimittajaa hiuksista ja pakottaa lopettamaan jänkhääminen ja tehdä se ilman hymyä? Onneksi Laura Huhtasaaren pinna kesti pidempään kuin minun. Minä olisin saattanut tehdä juuri sen! No jätän ekemättä ja revin sen sijaan muistikirjan, johon olin kerännyt kaikki salasanani ja yliviivannut niitä vuosien varrella niiden vaihtuessa uudempiin.

Aloitan vuodelle 2018 uuden kirjan, puhtaan sivun ja näin toivoisin tapahtuvan myös vaalien kautta Suomen johdossa. Menneessä emme voi elää, mutta siitä ja nykyisyydestä voimme oppia eli ainoa mahdollisuutemme tulevaisuutta ajatellen on suunnan muutos!