Rohkea nainen

Jumin katsomaan yhtenä iltana ”kaunis elämä”-sarjaa. Kauniita naisia,fiksuja sanoja ja myös kurjia ja ikäviä kohtaloita.

Yksi loisti yli muiden: Lenita Airisto. Hänestä tuli minun uusi idoli. Fiksu nainen, hänellä on paljon ajatuksia. Muutakin kuin vain,että tennissukat eivät sovellu sandaalien kanssa. Eivät kyllä minunkaan mielestä, sukat pois sandaaleista.  Täysin varrettomat nilkkasukat sinne kyllä voi laittaa, jos sandaaleihin on ihan pakko tunkea sukat.

Voi jospa saisin ees osan siitä itsevarmuudesta ja elämän ilosta,mitä Lenita Airistolla on. Ja rohkeudesta olla nainen ja ylpeä nainen.

Hän ei häpeile ( ainakaan julkisesti) mitään tekemisiään. Hän puhui avoimesti miessuhteistaan, joita on ollu muutama pitkän elämän aikana. Ei edes esittänyt siveää vanhaa piikaa, vaan kertoi repseästi ja avoimesti erilaisista miessuhteistaan ja miten ne ovat vaikuttaneet häneen. Ihailtavaa rohkeutta. Melkein jokaisellahan on ollut useampi, joko pitkä tai lyhyt suhde, romanssi, intohimon täyttämä lyhyt kohtaaminen tai syvä rakkaus elämänsä aikana.

Jos Lenita Airisto olisi 30-vuotta nuorempi nainen ja hän puhuisi avoimesti miesasioistaan, häntä pidettäisiin vamppina miestennielijänä. Jos hän olisi blondi nuori nainen, hänen tekojaan halveksuttaisiin ja kauhisteltaisiin. Mutta koska hän on fiksu, menestynyt ja jo elämään nähnyt, kukaan ei pistä pahakseen hänen tunnustuksiaan. Paitsi tietysti ne, jotka ovat eläneet täysin siveellisen elämän. Syytön heittäköön ensimmäisen kiven.

Ei suhteen pituus,vaan se miten se on vaikuttanut ja jättänyt jälkensä sinuun

Kun mietit menneitä suhteitasi, veikkaanpa että jokainen vähänkin merkityksellinen suhde on jättänyt sinuun jälkensä, muuttanut sinua ihmisenä. Joka parempaan tai huonompaan suuntaan.Hän joka sai sinut aina nauramaan, hän joka arvosteli sinun joka tekemisiä, hän joka petti ja jätti sinut, hän jonka kanssa koit intohimoisen suhteen, ilman sitoumuksia.

”Yhdistettynä älyyn kauneus on kuin tappava ase, koska sillä mennään minne vaan”

Hän ei häpeä myöskään kauneuttaan, ei vähättele sitä vaan ottaa sen käyttöön omana vahvuutenaan. Ei perinsuomalaista olla ylpeä omasta kauneudestaan ja ulkonäöstään. Siitä pitäisi meidän kaikkien ottaa oppia. Jokainen on kaunis tavallaan ja siitä pitäisi olla ylpeä. Välillä on hyvä ylistää muutakin kuin vain sisäistä kauneutta.