Huomisesta en tiedä, vielä tänää en tee mitää,
ja mu pahasta asennevammasta varmaa rankastaa
ennen pitkää, mut arvatkaa spedet mitä, niinpä! Ei kiinnosta
Skandaali / Mä en tee mitää
Sunnuntai. Pyhäpäivä.
Kun pysähtyy miettimään miksi käsketään pyhittää lepopäivä, syy löytyy ympäristöstämme.
Aina täytyisi olla menossa ja suorittaa.
Pitäisi olla parempi ja vielä parempi, painaa duunia kunnes sydän pysähtyy.
Ihminen tarvitsee lepoa.
Kunnon unien ja vapaapäivän vieton jälkeen olemme saaneet ladata akkuja, jotta jaksamme painaa taas seuraavaan vapaapäivään saakka.
Tänä päivänä on yleistä, että tehdään vuorotyötä. Vapaita vietetään epäsäännöllisesti keskellä viikkoa, välillä rankkojen työputkien päätteeksi.
Täytyy osata pysähtyä.
Jos emme suo itsellemme pysähtymistä, palamme lopulta loppuun.
Loppuunpalaminen ei tapahdu heti.
Väsymys hiipii salakavalasti, saatamme huomata uupumuksemme vasta romahtaessamme.
Saattaa tulla se päivä, kun emme enää jaksa, tulee seinä vastaan.
Ihminen ei ole kone.
Voimamme ovat rajalliset.
Mikään työ ei ole terveyden menettämisen arvoista.
Olemme arvokkaita, meidän täytyy vain muistaa pitää huoli hyvinvoinnistamme.
Kuunnellaan itseämme. Otetaan se lepo mitä kroppamme vaatii.
Levätään jotta jaksamme.
Vapaapäivän pyhittäminen ei ole yliarvostettua, se on meitä varten.
