Milloin sinä viimeksi annoit tai sait positiivista palautetta?
Suomalaiseen kulttuuriin varmaan kuuluu,että negatiivisen palautteen antaminen on helpompaa ja positiivinen palaute jää usein antamatta ja sitä on vaikea ottaa vastaan. On helppo laittaa viestiä, vaikka saamastaan huonosta asiakaspalvelusta. Mutta kuinka moni on laittanut palautetta onnistuneesta ja hyvästä asiakaspalvelusta?
Työskentelin yli 10 vuotta yrityksessä, jossa en saanut koskaan positiivista palautetta. Jos esimerkiksi annoimme työkavereiden kanssa toisillemme positiivista palautetta, johtoporras käänsi sen heti jotenkin negatiiviseksi. ” niin, mutta toissa kesän keskiviikkona….”
Negatiivista palautetta kyllä jaettiin siitäkin enemmmän, vaikka usein ko. asia ei edes johtunut minusta. Ajatteleeko työnantaja,että työntekijällä nousee kehu päähän ja positiivinen palaute pitää heti latistaa.
Onko se niin vaikeea antaa positiivista palautetta? Mitä siitä on haittaa? Muuta kuin positiivisen palautteen saajan hyvä mieli. Kieltämättä se positiivinen palaute on kyllä vaikeaa tottaa vastaan, onkohan tuo nyt aivan tosissaan? Mitä se nyt ajaa takaa?
Jos menet kehumaan kaupan kassan palvelu alttiutta tai vaikka hymyä suoraan päin naamaa, niin aivan varmasti kassaneiti/poika menee hämilleen, miten tähän pitäisi suhtautua? onko se tosissaan vain ituileeko se? Ja itse saat varmaan hullun maineen, kun menet selvinpäin kehumaan jotakuta.
Positiivisen palautteen saaja usein rupeaa vähättelemään saamaan palautetta, ” mulla nyt vaan sattu oleen hyvä päivä…olisitpa nähnyt eilen…” Onko se tämä suomalainen huono itsetunto vai mikä,että ei voi ottaa vastaan saamiaan kehuja ja loistaa hetki parrasvaloissa.
Mitä jos otettaisiin positiivisen palautteen jakaminen missioksi? Yksi positiivinen palaute päivässä. Oli se sitten jollekin läheiselle, työkaverille, kaupan kassalle tai facekaverille.
Kehuminen ja positiivisen palautteen saaminen saa hyvälle mielelle ja lisää hitusen itseluottamusta. Ja kuka sitä ei kaipaisi?
Ja ennen kaikkea opeteltaisiin ottamaan vastaan se positiivinen palaute, ilman että ruvetaan vähättelemään itseään ja tekemisiään. Suomalainen menttaliteetti ei vaan anna hevillä periksi, että luotetaan ja uskotaan siihen,että ollaan hyviä. Kehujen ja positiivisen palautteen takana kuvitellaan olevan jokin salajuoni tai että se sanotaan ilkeilynä. Eihän toi oikeesti tarkoita tuota…
Mitäs jos opeteltaisiin vastaamaan saamaamme positiiviseen palautteeseen
” Kiitos, tuo lämmitti mieltä. Yritän jatkaa samaa linjaa…”
” Kiva huomata,että se näkyy ulospäin”
”Kiitos, sait mut hymylyilemääm kommentillasi”
Kyllähän se opetteluttaa, mutta minä aion ainakin yrittää, niin jakaa positiivista palautetta, kuin ottamaan sellaista vastaan.