Laitan silmät kii emmä voi katsoa, en kestä nähä sun itkevii kasvoja
mä tiiän ettet sä jaksa mun matkoja, enkä mä jaksa aina niit vatvoa
Satutat mua / Tippa
Ihminen joka ei ole elänyt addiktin kanssa, ei voi ymmärtää millaista se on.
Miltä se tuntuu, kun rakas ihminen on riippuvainen.
Kuinka paljon sitä toista voi rakastaa, vaikkei hän olisi rakkauden arvoinen.
Miten pitkään sitä roikkuu löysässä hirressä odottaen, että se toinen lopettaisi. Raitistuisi. Selviäisi.
Olen itse ollut suhteessa jossa pakotin kumppania valitsemaan. Minä tai kama.
Ei tarvitse varmaan kertoa kumman hän valitsi.
Kävin tänään keskustelun ihmisen kanssa jonka kumppani oli muutaman kuukauden raittiuden jälkeen ratkennut ryyppäämään.
Hän oli niin rikki, pettynyt, vihainen, valmis lähtemään suhteesta.
Pariskunnalla on yhteistä eloa takana vajaa kymmenen vuotta, mutta viime vuosina toinen on rakastanut enemmän pulloa kuin puolisoa.
Raitis osapuoli kertoi odottavansa aina ihmettä. Välillä kumppanilla on ollut kaksikin selvää päivää, ne ovat luoneet toiveita, jotka ovat kuitenkin romuttuneet hyvin pian.
Päihderiippuvaisen kumppanilla ei ole helppoa.
Parisuhteen vallitseviksi tunteiksi tulevat huoli, pelko, pettymys ja viha.
Addiktilla on aina selitys. Töissä on mennyt huonosti tai hyvin, on viikonloppu tai arki, aurinko paistaa tai sataa, on palkkapäivä tai rahat lopussa. Aina löytyy syy ratketa.
Ihmiset jotka eivät ole eläneet parisuhteessa jossa käytetään päihteitä ongelmaksi asti, eivät voi kuvitella tilannetta.
On niin helppoa neuvoa addiktin kumppania lopettamaan suhde ja lähteä menemään.
Nämä tilanteet eivät ole helppoja. Pitäisihän meidän hyväksyä kumppani sellaisena kuin hän on, eihän ole sopivaa vaatia toista muuttumaan sellaiseksi kuin haluamme.
Lopulta joudumme vastaamaan kysymykseen,
Kuinka paljon parisuhteessa täytyy kestää?