Näin eräässä facebookryhmässä kyselyn siitä, millaisia addiktioita ihmisillä on.
Vastauksia oli satoja.
Yleisimpiä vastauksia oli suklaa, kahvi, tupakka, huulirasva, käsirasva, siivoaminen, kännykän käyttö ym.
Minua kiinnosti kovasti ihmisten vastaukset.
Monen addiktio kohteen kohdalla mietin, kuinka ne ovat muodostuneet.
Ruoka-addiktiot esimerkiksi kehittyvät pikkuhiljaa.
Huomaamatta aamukahvin lisäksi aletaan juomaan päiväkahvia. Kohta juommekin kupillisen pitkin päivää.
Tajuamme riippuvuuden silloin, kun emme saa kahvia.
Olemme liikenteessä iltapäivällä ilman kupillista mustaa.
Sitten tunnemme päänsärkyä. Hieman hikoiluttaa. Ärsyttää.
Olo helpottaa saadessamme kahvia. Tai sitten poltamme ensimmäisen tupakan sosiaalisen painostuksen vuoksi. Jatkamme tapaa, koska emme halua olla syrjässä joukosta.
On riippuvuuksia joita pidetään luonnollisina ja yleisinä.
Sitten on vääriä riippuvuuksia, jotka aiheuttavat paheksuntaa.
Harvemmin kukaan saarnaa liiasta huulirasvan käytöstä. Eikä kukaan tule puuttumaan jos imuroit kahdesti päivässä, sinun ajatellaan vain olevan siisteydestä pitävä ihminen.
Sitten on ne riippuvuudet joihin kiinnitetään huomiota, paheksutaan ja halveksitaan.
Alkoholi, tupakka, lääkkeet, huumeet.
Olen tullut siihen tulokseen, että jokaisella ihmisellä ”paheiden” määrä on vakio. Paheet vaihtelevat eri ihmisten välillä.
Minä olen polttanut tupakkaa ja juonut alkoholia.
Lopettaessani tupakoimisen aloin syömään karkkia. Ihan kunnolla mussutin menemään.
Sitten lopetin pakon sanelemana alkoholin käytön. Sitä seurasi tupakoinnin aloitus uudelleen.
Summa summarum.
Olemme syntisiä kaikki. Ylensyömme ja tunnemme himoa.
Minä joka halveksin narkkareita, empä tiedä ovatko omat paheeni yhtään sen sallitumpia. Piriä vai irtokarkkeja jokapäivä?
Se joka väittää ettei ole addiktoitunut mihinkään – saa ilmottautua !
