Kävin tänään keskustassa ja suunnistin samalla reissulla Stockmannille hulluille päiville.
Käyn yleensä aina hullareiden aikaan vähintään herkussa.
Tänään oli mielestäni poikkeuksellinen tilanne koko tavaratalossa. Ihmisiä oli yllättävän vähän.
Liekö syynä Tampereen keskustan liikennekaaos? Todennäköisesti.
Tuoksuttelin aikani hajuvesiä, ostamatta kuitenkaan mitään.
Olen huono ostamaan mitään uutta tuoksua. Minulla on monia tuoksuja, mutta ne ovat sellaisia mitä olen käyttänyt jo vuosia.
Monet tuoksut ovat aivan liian raskaita omaan makuuni.
Minä haluan tuoksulta saippuamaisuutta tai puhdasta pyykkiä!
Herkusta haen aina haamumunkkeja ja aaverahkaa!
Nyt mukaan tarttui lisäksi vadelmia ja irtokarkkeja.
Mietin paluumatkalla omaa ostokäyttäytymistäni. Tai lähinnä sitä, miten se on muuttunut lähivuosina.
Minulla oli joitakin vuosia sitten oikea pakkomielle kenkiin ja laukkuihin.
Aina piti olla ostamassa uusia. Jokaisesta palkasta piti sijoittaa ainakin yhteen uuteen pariin kenkiä.
Tuo minä kuulostaa tänäpäivänä niin kaukaiselta.
Olen varmaan oppinut, että onnen pitää tulla jostain muusta kuin materiasta.
Vaikka olisin toinen toistaan kauniimpien kenkien ympäröimä, eivät ne tekisi minua onnelliseksi.
Onnea täytyy etsiä muualta.
Onnen tuo vapaus, rakkaus, hyvinvointi.
En minä täysin ole luopunut rakkaudesta materiaan. Olen täysin vakuuttunut edelleen siitä, että tarvitsen yli kymmenen kevättakkia.
Ja siitä, että kyllä hyviä housuja täytyy olla monia pareja. Nehän saattavat mennä rikki.
Tänään kuitenkin poimin ostoskoriin herkkuja, vaatteiden ja tuoksujen sijaan.
