Onnellisuus maski
Luin tänään artikkelin, jossa kerrottiin miten kauneuden ja laihuuden ihannoinnin rinnalle on tullut onnellisuuden ihannointi.
Huomasin lukiessani, että minullakin on onnellisuus maski. Hymy naamalla eteenpäin. Maski päälle, niin ulospäin on kaikki hyvin. Niin maailma on helpompi kohdata ja mikä outoa; maailman on helpompi kohdata sinut.
Jos onnellisuutta ei ole omasta takaa,niin naamalle vedetään usein onnellisuus maski. Minullakin se on.
Litistitävät lätistävät alushousut, push up- liivit liivit, ryppyvoiteet ja itsesuojeluvauston kehittämä onnellisuus maskin.
Nykyisin en ole enää niin tarkka miltä ulospäin näytän. Tai sitte maski on murentunut niin paljon, että en vedä sitä aina naamalle
Jo pienillä lapsilla on onnellisuus maski tai sanoisinko ” hyvän käytöksen maski”. Hoidossa ja kylässä ollaan niin hyvä käytöksisiä ja ” onnellisia”. Esitetään parempaa kuin ollaankaan.
Jos tuota maskia ei pidetä yllä,ollaan huonokäytöksisiä ja huonosti kasvatettuja. Erityislapsia, ehkä erityislapset ovatkin lapsia, joilla ei ole maskia.
Mutta eikös jokaisen pitäisi saada näyttää tunteensa, myös surunsa ja pahan olonsa.
Se on vaan tabu; maski vaan naamalle, naama hymyyn. Ilottomuutta ja pahaa mieltä ei voi näyttää ulospäin.
Nykyisin voin olla mummoalkkareissa, tuettomissa liiveistä ja ilman maskia. Mutta vain hyvien ystävien seurassa. Niiden, jotka eivät tuomitse minua.
Maskitonta minua, kunnes taas on päivä, jolloin olen onnellinen ilman maskia.
Mutta miksi se maski pitää vetää naamalle? Siksi, että maailma hyväksyy sinut ja ihmisten on helpompi suhtautua sinuun.
Maskin taakse on helppo piiloutua. Katso naamion taa ja saatat huomata mitä se kätkee