Tietoyhteiskunta hyvästä vai pahasta?
Nykyisin melkein kaiken voi hoitaa netin kautta; muuttoilmoitukset, asunnon irtisanomiset, vuokrasopimukset, työttömäksi ilmoittautumisen.
Ei ihme, että ihmiset erakoituu.
Ammattikoulussakin on nettikursseja eli sinun ei tarvitse edes fyysisesti mennä kouluun, vaan suoritat parikin kuukautta erilaisia netin kautta tehtäviä kursseja. Onko se opetusta?
Ruoatkin voit tilata netin kautta, et saa edes sitä kaupan kassa kontaktia, jos et halua. Pahimmassa tapauksessa tavaroiden toimittaja jättää ostokset ovelle laskun kera.
Ja sitten ihmetellään, miksi nuoriso syrjäytyy. Ja ehkä myös me vanhemmat ihmiset.
Vanhuksille annetaan lääkerobotti ja ruokarobottikin hoitaa kohta Kotipalvelun työt. Viikon ainoa ihmiskontakti voi olla robotin täyttäjä.
Chatti ikkuna pompsahtaa esille melkein joka pankin, vakuutusyhtiön yms. Sivulla kun sinne poikkeaa. Ei fyysistä ihmiskontaktia edes pankkiasioissa.
Kouluikäisten kouluasiat hoidetaan wilman kautta, et ehkä ikinä tapaa lapsesi opettajaa kasvotusten. Jos et halua ja varaa tapaamisaikaa.
Onhan tietoyhteiskunnassa paljon hyvääkin. Helppo verkostoitua ja etsiä saman henkisiä ihmisiä eri foorumeista ja pitää yhteyttä kaukana tai lähelläkin asuviin ystäviin. Sen tekevät yleensä ne, jotka ovat kasvotusten tekemisissä ihmisten kanssa.
Työttömäksi ilmoittautuminen hoidetaan netin kautta eli työtön voi hoitaa asiansa vaikka yöllä. Työvoimatoimiston väitäkään ei tarvitse tavata kasvotusten.
Jos pääset työhaastatteluun, nekin hoituvat nykyisin videohaastattelu muodossa. Ei ihmiskontakteja siinäkään.
Asioiden hoitaminen netin ei ole enää ” virka”aikaan sidottu. Ei ihme, että moni nukkuu jos mahdollista puoleen päivään koska voit hoitaa virka- asiat vaikka 3 aikaan yöllä.
Ne ketkä ovat muutenkin sosiaalisia, viettävät sosiaalista elämää myös netin välityksellä, eri sinne kanavissa. Jos katsot vaikka ystäviesi Insta tilejä, ne joilla on muutenkin laaja sosiaalinen verkosto ovat sosiaalisia myös siellä ja heillä on myös oikeita ihmiskontakteja.
Mutta entäs ne hiljaiset, arat ja ” syrjäytyneet”? Jos ei ole asioiden hoitamisen takia pakko nähdä kasvotusten yhtäkään ihmistä, on vielä helpompi erakoitua. Kynnys mennä ihmisten ilmoille kasvaa päivä päivältä.
Ja siitähän seuraa paniikkihäiriö ja torikammo.
Entäs sitten, jos Internet kaatuu kokonaan ja ihmiset joutuvat taas hoitamaan asiansa kasvotusten?
Olen päättänyt, että kävelen joka päivä vaikka lähikauppaan, että saan edes yhden ihmiskontaktin päivään.
Fyysistä kohtaamista ei voi korvata mikään.