Ystävänpäivä. Itse koen olevani ystävänpäivän vietossa hieman ”keskustalainen”. Ymmärrän kannan ”ystävää tulisi muistaa muulloinkin kuin ystävänpäivänä” ja toisaalta päivä on myös perusteltu, kyllä ystävätkin tarvitsevat oman päivänsä. Kun taas Amerikkalaisempi malli ”valentine’s day” -päivä mielitietyn kanssa, ei ole koskaan iskostautunut omaan ajatusmalliini. Ajattelin kuitenkin tuoda tekstissäni esille hieman erilaista näkökulmaa ystävänpäivän vietolle ja kuinka sen sanomaa voisi laajentaa omasta ystäväpiiristä (tai Amerikkalaisemmasta mielitietyn kanssa vietetystä päivästä) ihan kaikkiin lähimmäisiin ympärillämme. Heihinkin, joita emme tunne.
”Silloin luulit et tää on The End Mut ei ollut sun aika tulla osaksi virtaa Päivä taittui eteenpäin, mut se takaraivoon jäi Eikä me koskaan enää puhuttu siitä
Eihän leijonil oo kyynelkanavii Kun heikkoudetkin on vahvuuksii En mä kehtaa edes kysyä Hei mikä on mut huomaan sun silmistä
Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää
Vaik sut on luotu kantamaan Nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa Mut lupaan vielä se helpottaa
Kuka meidät opetti niin, pysymään hiljaisuudessa kii? Jos sä viitot, huomaako kukaan? Ja kun kupla puhkeaa, kaaosta ei voi kahlita Kun tänään naamiot riisutaan
ja koko maailma näkee sen Mitä sä kavahdit peitellen” Ellinoora – Elefantin paino
Ellinooran – Elefantin paino on kaikessa haikeudessaan ja surullisuudessaan myös eheyttävää ja ”valoa tunnelin päässä” korostavaa sanoitusta. Minä kuulen sanoissa myötätunnon, lähimmäisen rakkauden sekä empatian ja näiden tärkeisiin asioihin herättelyn. ”En mä kehtaa edes kysyä, hei mikä on, mut huomaan sun silmistä” Usein näemme toisissa ihmisissä, jos kaikki ei ole hyvin, mutta emme välttämättä osaa ottaa asiaa puheeksi. Toisinaan taas saatamme unohtaa yksilön oikeuden kokea asiat omalla tavallaan, siinä missä jokin ei kosketa sinua lainkaan, saattaa toiselle olla kovakin paikka. Muistammeko asettua tilanteissa toisen rooliin? Mitä jos laajentaisimme ystävänpäivän sanomaa niin, että sen lisäksi, että muistamme omia rakkaitamme ilon sanomin, ottaisimme ja kuuntelisimme myös niitä asioita joita voi olla vaikeampaa kohdata. Joko ystävämme tai tuntemattoman kanssa. Tarkoituksenamme pysähtyä hetkeksi katsomaan ympärille ja huomaamaan asioita joille saatamme kääntää selkämme tarkoituksella tai tarkoituksettomasti.
”Vaik sut on luotu kantamaan, nousemaan aina uudestaan. Oon pahoillani en osannut lohduttaa mut lupaan vielä se helpottaa”. Pahaan oloon ei aina tarvitse olle neuvoja joita antaa. Monesti riittää vain sanat siitä että ”tässä olen ja kuuntelen”. Jokaisella meistä on oikeus tulla kuulluksi. Ei siis pelätä sitä, mitä toinen sanoo tai sitä mitä et itse osaa sanoa, usein läsnäolo on kaikki mitä tarvitaan.
”Kuka meidät opetti niin, pysymään hiljaisuudessa kii? Jos sä viitot, huomaako kukaan?” Oletteko huomanneet, että usein ihmiset, jotka apua eniten kaipaavat, vähiten sitä pyytävät. Mitä jos kaupassa käydessämme kysyisimme siltä yksinäisen näköiseltä nuorelta, iäkkäältä tai keski-ikäiseltä, tummalta,vaalealta tai kaljulta, onko kaikki hyvin? Tai vieläkin pienemmin askelin, hymyilisimme heille, joihin katsekontaktin saamme, sen sijaan, että käännämme katseen pikaisesti pois ja mikä vieläkin parempaa, haemme itse muilta katsekontaktin. Tällä tavoin jakaisimme hyvää sekä itsellemme, että toisille. Sanotaan, että yhteen negatiiviseen tilanteeseen tarvitaan korillinen positiivia sen korjautumiseen paremmaksi. Yksi hymy voi olla korillisen viimeinen ja ratkaiseva.
Meillä jokaisella on varmasti asioita, joihin voimme lisätä pienen höysteen empatiaa, hymyä, myötätuntoa tai rakkautta. Ystävänpäivä on loistava päivä sen aloittamiseen!
Oikein elämäntäyteistä ystävänpäivää! Pidetään toisistamme huolta.
-Elämänetsijä