AV Receiver (back)Ennen sana kuva tarkoitti juuri sitä, nykyisin siitäkin käytetään sanaa image jopa Suomen kielessä. Ammattilaiset saavat senkin sanan alle mahtumaan kymmeniä erilaisia nimityksiä, jotka varmasti kaikki juontavat teko, käsittely tai katsottavissa olevista eroista. Hyvä niin, mutta kuluttajan näkövinkkelistä katsoen yksinkertaisuus on valttia!
Ymmärrän eron paperikuvan ja digitaalisen kuvan välillä, jopa eron liikkuvaan kuvaan eli filmiin tai videoon. Kuitenkaan asennettaessa kaapeleita televisioon tai kotiteatterin, kuten kaiutin sarjoja nykyisin nimitetään, joudun huomaamaan, että reikiä on vaikka kuinka monta, eikä yksikään niistä sano yksinkertaisesti kuva tai video. Takana löytyy merkintöjä Y video, S video, AV ja montaa muuta. Kaapeli viidakkoon ja erillaisten värien maailmaan on helppo hukkua. Vaikka en olekaan entisessä makaava muumio oli kaikki kuitenkin ennen selvempää. Keltainen tarkoitti videon eli kuvan siirtoa ja punainen, sekä valkoinen äänen siirtoa. Nyt siellä on vihreä, jota voidaan käyttää keltaisen sijasta. Miksi se ei sitten ole keltainen?
Audion eli äänen siirtäminen on vielä monimutkaisempaa. Johtoja on nimikkeellä, VCR, XLR shielded, ja dual RCA. Kuluttajan on helpompaa ymmärtää HDMI tai USB, koska niiden päät ovat erillaiset. Nykyisten televisioiden takana tai mukana tulleissa ohjeissa ei enää sanota yksinkertaisesti HDMI Video vaan sieltä löytyy DVD, DVI, ARC, STB ja paljon muuta. On hienoa, että alan ammattilaiset pääsevät loistamaan oppaita kirjoittaessaan, mutta mihin unohtui se lopullinen käyttäjä? Kuluttajista kuitenkin suuri osa on kotitalouksia, joissa ei ammattimaisia Audio visuaalisten laitteiden asentajia ole kuin pieni osa.
Kaiuttimistakaan ei myöskään voida puhua yksinkertaisesti, joko sähköjohdoilla varustettu tai suoraan ilman verkkovirtaa toimiva, vaan nykyisin niitäkin sanotaan, joko passiiviseksi tai aktiiviseksi. Ymmärtäisin aktiivisuuden, jos ne itse alentaisivat itsensä aivan kuin Windows-ohjelmat napin painalluksella.
Erillaisten laitteiden ohjekirjojen ja oppaiden lukemiseen menee enemmmän aikaa kuin Mika Waltarin kirjoittaman ”Sinuhe, egyptiläisen” lukemiseen. Kuitenkin samaan aikaan puhutaan siitä, että tekniikka helpottaa elämää? Jos näin olisi niin tumpelokin pystyisi asentamaan Smart TV, Set Top Boxin, AV receiverin ja mixerin, yhdistämään ne vaivatta toisiinsa ja pääsisi loistamaan tiedoillaan.
Kuka tekisi ohjekirjasen tai sivuston internettiin, johon voisi lähettää omistamiensa laitteiden merkit ja mallinumerot. Vastauksena tulisi helppo ja yksinkertainen vastaus: ”Laita sen ja sen näköinen kaapeli siihen reikään ja toinen pää sen ja sen laitteen siihen reikään.” Kuvat olisivat selventämässä ja erehdyksen ehkäisemisessä apuna. Uusista laitteista sellainen on usein myyjän tai valmistajan sivuilla myyden lisälaitteita, jotka on ostettava, jotta laite toimisi kuten kuluttaja haluaa. Vanhoista laitteista ei internetistäkään löydy yksinkertaisia tumpeloille tarkoitettuja vastauksia.
Nykyihminen pyrkii tekemään kaikesta liian vaikeaa! Olipa kyseessä sitten sukupuoli, joulu- tai kevätjuhlat, eläinten nimet, vessan ovien merkinnät tai vaikkapa suojatie merkinnät. Kysynkin miksi..?
Esimerkkinä koulujen joulujuhlat ovat mielessä koska niistä on niin lyhyt aika. Yksinkertaisin tapa pitää yllä suomalaisia perinteitä on se, että ne joiden korvia särkee tai joita jotenkin loukkaa perinteinen ohjelma olisivat vapautettuja juhlatilaisuudesta. Opettaja voisi olla luokkahuoneesa jakamassa todistuksia vaikka puoli tuntia ja aloittaen välittömmästi juhlan jälkeen, eikä minuuttiakaan sen yli. Yksinkertaista vai mitä?