Pidän lukemisesta. Ihan tavallisista kirjoista. En ole vielä ikinä lukenut yhtäkään e-kirjaa. Mielestäni sivujen kääntelyssä on sellainen tunne mitä ei voi virtuaalisesti saada.
Äänikirjoja olen kuunnellut jonkin verran. Pidän niistä, minua vain alkaa monesti väsyttämään kuunteleminen ja alan nuokkumaan.
Jos pitäisi valita elokuvat vai kirjat, valintani olisi ehdottomasti kirjat.
Lukemisessa hauskaa on tekstin tuomat mielikuvat. Näen mielessäni päähenkilön ja ympäristön. Hauskaa on kuinka erilailla jokainen näkee nämä mielikuvat, kuinka monella tapaa tekstiä voi tulkita.
Luen paljon ja olen kohtuullisen nopea lukija.
Haluan kuitenkin lukea kirjoja jotka ovat helppolukuisia.
En välitä kirjoitustyylistä jossa pompitaan sekavasti menneisyyden ja nykyisyyden välillä ja kertoja vaihtuu useita kertoja kirjan aikana.
Haluan kirjan etenevän niin, ettei minun tarvitse vähän väliä miettiä kuka nyt kertoo ja milloin.
Parhaimmat kirjat herättävät tunteita. Myötätuntoa, surua, hymyä, jännitystä.
Muistan lukeneeni jonkun kirjan joka oli mielestäni inhorealistinen. Siinä kerrottiin pojasta jota kidutettiin, tapahtumia kuvattiin pieniä yksityiskohtia myöten.
Muistan tekstin aiheuttaneen puistatusta ja pahoinvointia.
Tuollaisten tunteiden aikaansaava kirja on taidonnäyte.
Mielenkiintoista on, että nuoren joka lukee kirjoja sanavarastoon kuuluu 70 000 sanaa. Vastaavasti nuoren joka ei lue, sanavarasto on vain noin 15 000 sanaa.
Aika mieletön ero.
Kaiken lisäksi, meillä on mahtavat kirjastot. Ja niissä käyminen on täysin ilmaista.
