Parisuhteessa olevat kokevat usein alitajuntaisesti pelkoa.
Pelätään toisen menettämistä.
Mietitään mahdollisia syitä mitkä voivat johtaa siihen.
Mitä jos hän pettää? Löytää uuden? Kyllästyy?
Pieni mörkö takaraivossamme syöttää noita ajatuksia meille.
Millä siitä pelosta pääsee yli?
Ei millään.
Pelon kanssa täytyy oppia elämään, sen ei saa antaa vaikuttaa tähän päivään, näihin hetkiin kun olemme onnellisia.
Pelkääminen on luonnollista. Niin suuri osa suhteista kuitenkin päätyy eroon.
Vain omilla valinnoillamme ja päätöksillä voimme vaikuttaa tulevaan.
Valitsemme itse kumppanin. Olemme tietoisesti halunneet juuri sen henkilön vierellemme.
Meidän pitää joka päivä valita uudelleen rakastaa häntä.
Rakastumiseen ei voi vaikuttaa, mutta se on rakkautta, että löytää edes yhden syyn jatkaa eteenpäin vaikka olisi sata syytä luovuttaa.
Me lupaamme rakastaa ikuisesti.
Kukaan ei silti voi olla varma, että tuo lupaus pitää. Eikä ikinä tiedä kuinka pitkä se ikuisuus on.
