Kun me tavattiin kaksi vuotta sitten oli mun elämäntilanne aika eri kuin nyt.
Olin aika paljon enemmän rikki ja sisällä oli aika paljon vihaa maailmaa kohtaan. Ja kyllä, hymyilin silloin ja hymyilen vieläkin. Toivottavasti nykyään hieman aidommin.
Sun saapuminen mun elämään on ollu mulle paras asia mitä on tapahtunu. Mä kerroin sulle paljon asioita ja sä vaan suutelit mua.
Parisuhteeseen saattaa ajautua kaksi täysin eri perheoloista lähtenyttä ihmistä joiden elämän tilanteet ovat erilaiset. Me olemme kokeneet jotakin ja tulleet jostakin, meillä on omat historiamme kuljettuna. Kummallakin on omat syynsä käyttäytymiseen.
Meillä kaksi eri maailmaa kohtaa, kaksi eri tapaa olla elää ja tulkita maailmaa. Mutta kumpikaan ei ole oikea eikä kumpikaan saa kouluttaa toista olemaan samanlainen kuin itse. Uskon että olemme täällä toisiamme varten.
Eihän meillä helppo alku ollut. Sulla oli takana avioliitto jossa sinua käytettiin vain hyväksi. Uskosi naisiin oli mennyt. Minä taas olin parisuhteessa..
Viimeaikoina on ollut jo hieman helpompaa.
Sun kanssa mä tiedän että näin tän kuuluu mennäkin, sä oot se jonka täytyy kulkee vierellä. Sun kanss maaima on aika paljon parempi paikka.
Rakkauden tarkoitus on laittaa toisen tarpeet omien edelle.
Voin luvata että sä oot aina mun listalla ykkösenä.
Ihmisen ikävä toisen luo on todellista, kaipaan sua kun ollaan erillämme, kaipaan sua tähän kylkeen.
Rakastan kun jaksat kuunnella kaikkia mun maailman tärkeimpiä asioita. Ja useimmiten ne tärkeimmät asiat tulee mieleen juuri sun lukiessa Aamulehteä. Ja niin kerta toisensa jälkeen nostat katseen lehdestä ja luot katseen muhun, niin muru?
En tarpeeksi usein sano rakastavani sua.
Mä rakastan sua.
Kiitos tästä yhteisestä matkasta tähän asti, jatketaan yhdessä huomiseen.
Rakkaudella, vaimosi ❤
