Tarvitsemme kosketusta. Toisen ihmisen läheisyyttä ja huolenpitoa.
Koskettamalla voimme osoittaa lohdutusta, kiintymystä, rakkautta. Kosketuksin voimme kiittää, pyytää anteeksi, rohkaista, osoittaa tukea.
Tarve toisen ihmisen läheisyyteen on meille sisäänrakennettu jo syntyessä. Vauva tarvitsee vanhemman läheisyyttä rauhoittuakseen.
Lapsi kapuaa syliin hakiessaan lohtua ja turvaa.
Olen kohdannut hoitajana asiakkaita joiden ainoa ihmiskosketus on hoitajalta työn lomassa.
Viikon ainoa toiselta ihmiseltä saatu kosketus saattaa olla hoitajan tekemä hiusten pesu.
Hoitatyössä kosketuksen voiman näkee. Muistisairas vanhus saattaa silminnähden rauhoittua, kun häntä otetaan kädestä.
Pelottava tilanne muuttuu turvallisemmaksi hoitajan laskiessa käden hartialle.
Jokaisen ihmisen läheisyyden tarve on erilainen, mutta en usko kenenkään haluavan elää ilman kosketusta.
Parisuhteessa kosketus vahvistaa kumppaneiden välistä sidettä.
On seksuaalista läheisyyttä/kosketusta sekä romanttista.
Rakastelu on ihanaa. Sitä lähemmäs toista ei fyysisesti pääse.
Se ei silti korvaa romanttista läheisyyttä.
Sitä, kun kumppani halaa raskaan päivän jälkeen. Pesee selän saunassa. Ottaa syliin lusikkaan illalla sängyssä.
Yksi hyvä parisuhdemittari mielestäni on kosketus.
Jos pariskunta rakastelee, halaa, suutelee, hipsuttaa ja hakeutuu toisen lähelle, eivät asiat voi suhteessa kovin huonosti olla.
Muistakaa koskettaa. Kertokaa kumppanille ilman sanoja, kuinka rakas hän onkaan.
Kiittäkää suudelmin.
Sopikaa rakastellen.
