Minä rakastan puhdasta asuntoa.
Siisti koti on minulla tärkeä asia.
Siisteys vaatii luonnollisesti paljon työtä ja aikaa.
En sano nauttivani siivouksesta, mutta nautin siitä puhtaudesta joka asunnossa vallitsee sen jälkeen.
Olen luopunut lasten myötä monesta jopa ehkä pakkomielteisestä tavasta.
Yksin asuessani pesin lattiat tyyliin päivittäin ja vessassa tuoksui kloriitti lähes aina.
Lasten kanssa ei tarvita kuin yksi aamupala niin kaaos valtaa vähintään keittiön.
Ymmärrän ettei lasten elämässä siivous ole päälimmäisenä mielessä. Haluaisin itse kuitenkin opettaa miten tärkeää on siivota omat jälkensä, jolla on jo iso vaikutus yhteiseen kotiimme.
Meidän kodin siivousvastuu on täysin minun.
Ehkä siitä syystä etten jaksa odottaa mieheni tarttuvan imuriin.
Olen välillä hyvinkin turhautunut siihen, että olen ainoa joka siivoaa kodissamme vaikka joka toinen viikko täällä asuu kaikkiaan viisi ihmistä.
Ajattelen kyllä, että päävastuu kodin töistä on minulla sillä vietän täällä eniten aikaa.
Roolini muistuttaa silti enemmän siivoojaa kuin vaimoa/äitipuolta.
Mielestäni parisuhteessa molemmat osapuolet joutuvat tekemään loputtomasti kompromisseja.
Tämä siivous olisi mielestäni sellainen. Olisi kiva jos toinen tulisi puolitiehen vastaan ja osallistuisi edes jollain tavalla, kun tietää asian olevan minulle niin tärkeä.
