En ole koskaan intohimoisesti harrastanut urheilua. Nuorempana kokeilin monia lajeja. Tanssin, pelasin salibandya ja pesäpalloa. Kuntonyrkkeilinkin pariin otteeseen.
En ole ikinä saanut kipinää käydä kuntosalilla. Olen yrittänyt moneen otteeseen, mutta jättänyt lopulta väliin. Olen ajatellut ettei minun tarvitse mahtua siihen tiettyyn muottiin mitä muut vaativat.
En voi lupautua mihinkään säännölliseen harrastamiseen. Tykkään käydä lenkillä ja uimassa. Satunnaisesti jotain muutakin. Ajatus jostain joka viikkoisesta treenistä tiettynä ajankohtana ahdistaa minua liikaa. Haluan olla mahdollisimman riippumaton aikatauluista. Minun täytyy saada tehdä asiat miten haluan ja milloin haluan.
Tänään kävimme porukalla keilaamassa. Oli mukavaa pitkästä aikaa. Minun keilapalloni oli lasten mallia sillä omaan säälittävän pienet sormet eikä minulle ole voimia nostaa aikuisten palloja. Onnistui keilojen kaataminen lastenkin pallolla.
Keilaus on mukavaa hyvällä porukalla. Kun osataan nauraa epäonnistumisille ja tsempataan toisia. En tykkää liian tiukkapipoisesta ilmapiiristä. Pilke silmäkulmassa kaikki on mukavampaa.
Huomenna lihakset muistuttavat tämän päivän pallojen heitosta. Tietääpähän tehneensä jotain.
Miten sitä sanotaan, kipu on heikkoutta joka poistuu ruumiista.
