Joulu meni yhtä rennosti ja nopeasti ohi kuin aina yleensä. Joskus neljän aikaan saavuttiin mummon luo, kokoonnuttiin heti pöydän ääreen koko porukka. Syötiin hyviä jouluruokia, itse söin enimmäkseen rosollia, lohta ja kalkkunaa. Sen jälkeen makoiltiin sohvalla vatsat turvonneina. Jonkun ajan päästä olikin jo torttujen ja kahvien aika. Katseltiin televisiota, syötiin suklaata ja availtiin lahjoja.
Itse olin todella tyytyväinen saamieni lahjoihin, kun en edes odottanut saavani kauheasti mitään. Ehkä osasyy siihen oli se että aina kaikki hokee sitä samaa joka ikinen vuosi kun joulu lähestyy ”tänä vuonna on sitten paljon vähemmän lahjoja kuin viime vuonna, älkää sitten pettykö”. Sain sitten kuitenkin langattomat kuulokkeet, treenivaatteita, proteiinipatukoita, lautapelin, Gimbal kännykälle, johon en ainakaan vielä ole ehtinyt tutustua kunnolla. Olin yllättynyt miten muut osasivat ostaa minulle niin kivoja lahjoja.
Illemmalla pelailtiin Aliasta, jonka sain myös lahjaksi. Se tosin aiheutti äänenkorotusta ja väittelyä niin kuin melkeinpä mikä tahansa peli meidän perheessä ainakin. Isoveli puhuu aina niin kovaan ääneen kuin istuisi puolikuuron vieressä, joten pitkän pelihetken jälkeen hiljaisuus tuntui kyllä paremmalta kuin aikoihin.
Olimme kaksi yötä mummon luona. Kävimme kävelyllä joka aamu, joka tuntui kyllä hyvältä. Olihan sitä vähän turvonnut olo viime päivän syömistä suklaista. Oli ihan mukavaa kävellä pitkin jäisiä polkuja metsässä. Ulkona oli ihanan rauhallista ja hiljaista vielä yhdentoista aikaan aamulla. Puiden raoista paistoi kaunis aamuaurinko joka lämmitti pakkasen värjäämiä poskia. Kun saavuimme takaisin mummon luo, oli raikas ja pirteä olo sen pienen kävelyn jälkeen. Koirakin oli niin tyytyväinen kun pääsi kunnon kävelylle heti aamusta.
Koko joulu oli yhtä onnistunut kuin aina. Vähän harmittaa, että joulu on vain kerran vuodessa. Vain yksi vakituinen päivä, kun pääsee viettää yhteistä aikaa lähimmäisten kanssa. Monesti sitä sanotaan että iän kanssa joulu menettää merkityksensä, mutta minun mielestäni se vain muuttaa merkityksensä ainakin osittain. Pienenä ehkä oli ne lahjat se ykkösjuttu. Mutta kyllähän se kaikki merkitsee, se että kokoonnutaan me samat ihmiset aina saman katon alle, syödään hyviä ruokia, vietetään aikaa yhdessä, annetaan ja saadaan lahjoja. Eihän joulu olisi sama jos joku asia tosta vietäisiin pois. Se vaan on se kaikki mikä tekee joulusta joulun.
