Elämme mieheni kanssa jännittäviä aikoja.
Olemme etsineet uutta asuntoa jo jonkin aikaa, nyt kohdalle sattui erinomainen yksilö!
Koska kyse on suuresta kaupungista ja vuokralle tarjotaan isoa omakotitaloa joka on juuri remontoitu, talosta on kiinnostunut lukuisat muutkin kuin me kaksi.
Asumme tällä hetkellä betonilähiössä, kerrostalon kahdeksannessa kerroksessa, kolmiossa.
Mahdollinen uusi asunto, on omakotitalo. Sijainti on syrjässä kaupungista, naapureita ei näköetäisyydellä. Keskustaan hurauttaaa autolla kymmenessä minuutissa.
Olen elänyt lapsuuteni maalla isossa omakotitalossa. Vannoin silloin etten ikinä palaa landelle, enkä ikinä muuta omakotitaloon.
Vannomatta paras näköjään.
Olen ehtinyt asumaan lähes kymmenen vuotta kerrostaloissa joissa naapuri on seinän takana.
Vatsassani on niin paljon perhosia.
Pitkään etsimämme talo on löytynyt, saatamme päästä kesäksi uuteen kotiin.
Jännittää niin hirveästi.
Osaako sitä asettua omakotitaloon?
Miltä tuntuu kun tilaa on niin paljon, että jokaiselle tavaralle on oma paikka?
Millaista on avata aamuisin ulko-ovi ja kävellä aamutakissa hakemaan aamulehti postilaatikosta?
Elämä yllättää välillä positiivisesti. Kaikki tapahtuvat aikanaan.
Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin.