Olen etuoikeutettu kun saan jakaa elämäni maailman ihanimman miehen kanssa.
Hän on myös mielettömän hyvä vanhempi, paras isi lapsilleen.
Mieheni lapsuudesta ei ole paljon hyvää kerrottavaa.
Lapsuus oli turvatonta, väkivaltaista, surullista ja yksinäistä.
Ne asiat jotka ovat lapselle tärkeitä, olivat mieheni lapsuudessa tuntemattomia käsitteitä.
Ei ollut äidinrakkautta, hyviä suhteita sisariin tai ruoantuoksuista kotia.
Mitä tapahtuu kun lasta ei kuunnella, hänestä ei huolehdita tai häntä ei rakasteta?
Hänet jätetään oman onnensa nojaan, huolehtimaan itse itsestään, vaikka hän on vasta lapsi.
Mieheni on kyennyt rakentamaan elämänsä niin, ettei toista vanhempiensa virheitä.
Hän on loistava isä kolmelle lapselleen.
Hän tarjoaa turvallisen kodin ja paljon rakkautta.
En jaksa ymmärtää, miten mies jolla on karmea lapsuus, pystyy olemaan esimerkillinen isä?
Arvostan ja ihailen tuota kykyä.
Vaikka itselläni on ehjä lapsuus ja hyvä kasvatus, en usko ikinä pystyväni vamhemmuudessa parempaan kuin mieheni.
Sinulle jolla on maailman suurin sydän.
