Joulun jälkeen, vietettyämme muutaman pyhäpäivän, saapuu taas tuttu ja tavallinen arki.
Herätyskello soi taas aamulla liian aikaisin, aamupalana syödään leipää suklaan sijasta, aamuisen elokuvamaratonin korvaa aamulehti.
Aamutakin sijaan puetaan farkut joiden nappi kiristää tänään poikkeuksellisen paljon.
Jouluvalot ikkunassa näyttävät erilaiselta kuin pari päivää sitten. Niiden loisto ei enää kätke piiloonsa harmaata arkea ikkunan toisella puolen.
Arki tuo mukanaan ne tutut rutiinit ja vaivattomuuden.
Selatessa somea löytää taas sitä tuttua ihmissuhdedraamaa ja alemainoksia, toinen toistaan kauniimpien joulukuusten ja lanttulaatikko reseptien sijaan.
Puhelimeen tulee ilmoitus kaverin tägäyksestä kissavideoon, eikä teennäistä jouluntoivotus viestiä pikkuserkulta.
Arkena saa taas olla hiljaa hississä. Ei tarvitse hymyillä naapurille ja heittää smalltalkia joulunvietosta.
Pieni asia, mutta suunnattoman ihanaa katsella ihan rauhassa kengänkärkiä muutaman kerroksen välin.
Istahdan autoon kauppareissun jälkeen ja huokaan.
Olipa ihana käydä kaupassa kun sai ostaa ihan ne jokapäiväiset tarpeet. Kassallekin pääsi suoraan eikä tarvinnut tuskastua jonon hännillä.
Kotona huokaan jälleen kun heitän pyykkiä koneeseen. Sitä onkin kertynyt kun ei ole tehnyt kotitöitä muutamaan päivään.
Tiskatessani astioita mietin, että arkea ja rutiineita tarvitaan jotta osaamme nauttia juhlista ja lomista.
