Hoitoalalle hakeutuvat kertovat haluavansa auttaa. Valmistuessaan uskotaan olevan kutsumusammatissa.
Kuukausien kuluessa, kuitattuaan pari sataa soittokellon soittoa, tajuttuaan hoitotyön olevan täysin liukuhihna hommaa, tulee se ilta kun vuoron päätteeksi pääsee autoon ja antaa itkun tulla.
Työ hoitajana on paikasta riippumatta hyvin kuormittavaa.
Töitä on älyttömästi.
Turhautuneisuuttaan on vaikea kätkeä kun asiakas pissaa housuun, vaippa falskaa ja lattia lainehtii. Tätä edelsi vartin vessareissu jolloin vaihdettiin kuiva vaippa, tehtiin alapesut ja vaihdettiin kuivat vaatteet. Sitten vain hymyä huuleen ja sama rumba alusta.
Tänä aikana toinen hoitaja on yksin vastuussa 11 muusta asiakkaasta. Heistä viidellä on märkä vaippa, yksi etsii herkkuja keittiönkaapista, joku odottaa vielä sängyssä nostoa pyörätuoliin, suihkusta huudetaan hoitajaa apuun ja yksi asiakas tarvitsee avaavaa astmasuihketta saatuaan yskäkohtauksen.
Näiden pienien hoitotilanteiden lisäksi täytyisi valmistaa päivällistä, jakaa lääkkeitä, mopata lattialta aiemmin sinne lorisseet pissat, purkaa vaippatilaus jotta jokaisessa huoneessa olisi vaippoja.
Tohinan keskellä asiakkaan omainen tulee käymään ja haluaa jutella hoitajan kanssa.
Toinen hoitaja vastaa toimistossa puhelimeen.
Eräs asiakas huomaa hoitajan silmän välttäneen ja alkaa maalaamaan seinää vesiväreillä.
Vuoronvaihto tehdään läpsystä, kunnon raporttiin ei ole aikaa.
Kotimatkalta soitetaan vielä töihin ja kerrotaan unohtuneen tehdä yhden asiakkaan lääkemuutokset.
Hoitaja on kotona klo 22. Illan rumba jatkuu seuraavana aamuna klo 07.
Sitten iltavuorolainen soittaa olevansa kipeä. Ei saada sijaista. Aamuvuorolainen joutuu jäämään illaksi töihin. Työvuorolle tuli pituutta 14h.
Työpaikan kokouksissa pomo tuo esille liian vähäisen viriketoiminnan. Pitäisi laulattaa ja lenkittää asiakkaita.
Kotiruokaa täytyisi tehdä enemmän, nykyisten puolivalmiiden sijaan.
Lattioilla on ollut liikaa kahvitahroja.
Aloittamassa on kaksi opiskelijaa joita täytyy ohjata.
Aina painotetaan ettei saa leipääntyä. Kuinka täytyy tehdä työtään ilonkautta.
On kohtuullisen haasteellista tänä päivänä olla hyvä hoitaja.
Jaksaminen on aivan äärirajoilla. Asiakas saa juuri välttämättömimmät avut, mihinkään ylimääräiseen ei ole aikaa.
Liian usein vuoron aikana hakeutuu vessaan jotta saa edes pari minuuttia hengittää ihan rauhassa.
Onneksi pian oveen koputetaan ja kysytään hoitajaa.
