Perjantai, 2. maaliskuuta. Kello 06:28.
Makaan hotellihuoneen sängyllä yksikseni. Huoneessa ei ole muita, olen halunnut lähteä yksin reissuun. Vain mukaan ottamani herätyskellon sekuntiviisarin raksutus täyttää huoneen hiljaisuuden.
Haluan kohdata itseni, kysyä mitä minulle kuuluu. Haluan nauttia yksinolosta, tehdä juuri niinkuin huvittaa.
On ihanaa keskittyä tähän hetkeen. Arkielämässä se ei tahdo onnistua, joten aina välillä on pakko ottaa irtiottoja arjesta. En osaa päästää oravanpyörä-ajatuksistani irti kotinurkilla. Ainakaan vielä. Yritän oppia siitä tavasta pois, haluaisin osata päästää irti stressaavista ajatuksista siellä kotinurkillakin. Mutta olen vasta täysin alussa sen oppimisen suhteen.
Sen, mitä olen hakemassa tältä reissulta, ihanien kokemusten lisäksi, on siis oma itseni. Sen etsimistä aion jatkaa kotonakin. Minulta on ollut oma itseni hukassa 36 vuotta, nyt on aika tutustua itseeni.
Well, hello life!