Olen ollut ilman alkoholia yli vuoden. En ole maistanut siemaustakaan.
Minulla ei ollut ongelmia alkoholinkäytön suhteen.
Jouduin lopettamaan sen muista syistä.
Juomiseni oli humalahakuista.
Kerran kuussa vedettiin perseet.
Olo oli sen mukainen seuraavat pari päivää.
Krapulassa sitä tuli lupailtua kuinka ”en juo enää koskaan.”
Jännä juttu, mutta olon parannuttua ne lupaukset myös unohtuivat.
Minulle on etsitty sopivaa lääkitystä viime vuoden ajan, huonolla menestyksellä.
Lääkkeiden aloitus, annosnostot ja lääkkeen lopetukset ovat aiheuttaneet moninaisia haittavaikutuksia/sivuvaikutusia.
Arkielämään eniten vaikuttavia asioita ovat päänsärky, pahoinvointi ja näköhäiriöt.
Nytkin olen viimeiset kaksi viikkoa voinut pahoin enemmän ja vähemmän.
Sitä tuntee kärsivänsä krapulasta vaikka ei ole juonut tippaakaan.
Olenkin sanonut monille, että olen voinut niin pahoin, että jos näistä oloista selviän, en ikinä tule tietoisesti hankkimaan itselleni krapulaa.
Eilen söin aamupalaksi pizzaa kuten krapulassa konsanaan.
Nyt kirjoittelen tätä viileä pyyhe otsalla.
Ymmärrän, että kaikilla lääkkeillä saattaa olla haittavaikutuksia. Ja että ne saattavat mennä piankin ohitse elimistön tottuessa lääkkeeseen.
Kestokrapulassa päivät ovat kuitenkin pitkiä.
Onneksi on ruokaa, sohva ja netflix.
Olen vakuuttunut siitä, että jos joskus olen raskaana, oksennan satavarmasti joka päivä sen 9 kuukautta.