Parin kuukauden sisällä olen irtisanoutunut työstäni, muuttanut ja lopettanut parisuhteen. Niinkuin sanotaan ”ei kahta ilman kolmatta” ja niin tapahtui.
Muutos on usein hyväksi, vaikka sitä pelätään. Kaavoihin kangistuminen kävi minullekin. Pohjalle piti mennä ennenkuin uskalsin tehdä suuria ratkaisuja. Ja näin jälkikäteen tällä tiedolla ihmettelen MIKSI EN TENHYT TÄTÄ KAIKKEA AIKAISEMMIN?
Kukaan ei ole sanonut,että elämä on helppoa, mutta siitä voi tehdä itselleen mieluisaa ja helpompaa.
Ihmisen pitää tehdä työtä, ihminen on tehty työtä varten. Mutta jos työ sairastuttaa ja se laskee elämän laatua. Sitä ei vanha kansa ymmärrä, että yli 40vuotias voi tehdä ratkaisun ja katsoa maailmaa erikantilta. Uuteen työpaikkaan hyppääminen ei kaikilta onnitu, jokus on hyvä vaan hetki olla ja miettiä mitä elämältä haluaa.
Muuttamista joku voisi sanoa paoksi menneestä. No jäähän sinne kaikki vanhat muistot, samalla voi laittaa kalsuton uusiksi ja säilyttää vain rakkaimmat esineet. Materiaaliin ei pidä kiintyä, kiertoon vaan kaikki mikä ei miellytä.
Parisuhde; parempi olla ilman parisuhdetta kuin huonossa parisuhteessa. Eroamistakaan ei vanha kansa sulata. ”myötä ja vastoinkäymisissä” -vaikka mikä tulisi. Mutta miksi olla kahlittuna sellaiseen, jota pitää miettiä, jossa pitää pelätä tai ei saa arvostusta.
Kaikkien muutosten jälkeen huomaa kuka ystävistä pysyy rinnalla ja kuka siirtyy taka-alalle. Kaikki eivät vaan kestä muutosta, mutta samalla huomaat,että saat uusia ystäviä,kun uskallat päästää vanhasta irti.
Koska uudet tuulet puhaltavat hieman kaikkialta, tämä on viimeinen blogina täällä. Kiitos jos joku on jaksanut lukea sepustuksiani ja vuodatuksiani.
Muutos alkaa itsestä tai joskus se tulee myös ulkoa, muutos on hyväksi, sen olen kyllä saanut huomata.
kiitos ja anteeksi 🙂