Arvostan vai arvostelen

On niin hemmetin helppoa olla pessimisti.
On niin helppoa luetella asioita jotka ärsyttävät ja saavat veren kiehumaan.
Mielensäpahoittaminen ei ole haaste.

On paljon vaikeampaa olla optimisti.
On haastavampaa luetella asioita mitä rakastaa ja jotka saavat hyvälle tuulelle.
Haasteena voidaan pitää kiitollisuutta, arvostusta ja nöyryyttä.

Minä olen kiitollinen……
…..Hyvästä lapsuudesta, ehjästä perheestä, kasvatuksesta, rajoista, eväistä elämään.
Lapsuudesta jolloin leikittiin pihalla, koulussa välitunneilla hypittiin narua, iltaisin lähdettiin äidin kanssa hiihtämään.
Asioista puhuttiin perheessämme niiden oikeilla nimillä.
Lähisuvussa oli ja on alkoholismia, lapsesta saakka meille kerrottiin kyseisestä sairaudesta ja sen vaikutuksista, eikä asiaa peitelty.
Opetettiin jokaisen olevan arvokas taustoistaan huolimatta.
Minut kasvatettiin pärjäämään omillaan. Asioita opetettiin ja käskettiin tekemään.
Opin hyvin varhain että elämässä täytyy tehdä töitä.

Olen opiskellut pari ammattia, ollut kymmenen vuotta työelämässä.
Viimeisen kuuden vuoden aikana olen ollut neljässä vakituisessa työsuhteessa, jokaiseen olen päässyt omin avuin.

Olen oppinut virheistä. Olen kaatunut monesti ja päässyt kuitenkin aina ylös.

Olen kiitollinen tänään monesta asiasta.
Parisuhteesta, kodista, mahdollisuudesta valita ruokani, omin rahoin maksetusta autosta, tililläni on katetta, musiikista joka herättää tunteita, maailman mukavimmasta sohvasta, vilteistä, karkeista, colasta, netflixistä.

Olavi Uusivirta tietää mistä laulaa, on niin helppoo olla onnellinen.

Ympärillämme on mielettömästi hyviä asioita. Meidän täytyy vain avata silmämme ja unohtaa pelko.
Pelko estää meitä elämästä.

Rakastetaan tänään toisiamme. Ja rakastellaan.. ❤