TE- toimiston sivut. Rajaa haku ja saat 17 työpaikkaa näkyviin. Joista sinun koulutukselle sopii kolme.
Entäs kun koulutukseni ei vaan ole enää yhtään se mitä haluan tehdä.
Tiedän, että tässä kohtaa monella nousee jo niskakarvat pystyyn. ” Ei kukaan tykkää työstään” yms. muita kommentteja.
Olen reilu kolmenkymmenen. Ammatinvalinta on tehty 15 vuotta sitten. Tai sekin on tehty, enemmänkin muiden arvioiden pohjalta. Tällä alalla löytyy tulevaisuudessa töitä. Olen kyllä lapsena ollut perhepäivähoitajalla hoidossa ja muistan piirtäneeni kuvan itsestäni lastenhoitajana, kun aiheena on ollut toiveammatti. Mieheni onkin nauranut sille, että olen päässyt unelma ammattiini. Nykyisin tosin työskentelen vanhusten parissa.
Koulussa ollessa pohdin jo puolessa välissä opintoja, jos vaihtaisin toiseen kouluun. Tämä ei vaan tuntunut siltä oikealta alalta. Olisi pitänyt luottaa intuitiooni. Jatkoin opintoja, koska kaikki ympärillä olevat ihmiset olivat luonnollisesti sitä mieltä, että kannattaa hoitaa tutkinto loppuun ettei sitten ole 1,5 vuotta mennyt hukkaan. Olihan se järkevää, tavallaan.
Lähihoitaja, arvokas ammatti. Meitä tarvitaan ja paljon. Aina on paikkoja auki niin vakituisia, sijaisuuksia kuin keikkatöitä. Töitä voi tehdä monella osa-alueella voit toimia lasten, nuorten, vanhusten, sairaanhoidon- ja huolenpidon, vammaisten, mielenterveys-ja päihdetyön parissa. Tietysti voit olla hammaspuolella tai asiakaspalvelu ja tietohallinnassa.
Oppilaitoksissa on vain eroja ja niin minunkin koulutuksen aikana , näitä kaikkia vaihtoehtoja ei ollut valittavana.
Olen luonteeltani huolehtiva, hillitty ja pitkäpinnainen. Kestän kommentteja, koska minun mielestä jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Kannustan aina asiakasta sanomaan näkemyksensä asioihin. Itse nielen pettymykseni. Kun minun vuoroni olisi antaa palautetta, en halua loukata toista. Minä en halua antaa toiselle viestiä, että hänen ajatuksensa olisi väärä. Hoidettavia ihmisiä kohtelen ja hoidan parhaan kykyni mukaan. Se miten kyllästynyt olen työhöni, ei näy työnteossani. Se ei saa näkyä, enkä halua sen näkyvän. Työkaverit joille olen uskaltaunut asiasta puhumaan, eivät olisi uskoneet tuntemuksiani. Olen väsynyt hoitamiseen. Olisi aika nähdä maailmaa muutenkin kuin hoitajan silmin.
Ihailen ihmisiä, jotka spontaanisti hyppäävät tuntemattomaan. Jollain tavalla olen ajatellut olevani kekseliäs, ja kyllä päässäni on jatkuvasti valtavasti ideoita. Joitain asioita olen kehitellyt pidemmälle, mutta sitten tulee vastaan asetukset sun muut, jotka saavat asian näyttämmän mahdottomalta. Haluan olla spontaani, mutta en tyhmä. Olen aikuinen enkä voi hypätä tuntemattomaan ja toivoa, että asiat järjestyy. Vai voinko?
Voin muuttaa asioita, jotka liikkuttavat vain minua. Mutta tässä vaiheessa elämää ympärilläni on neljä muutakin ihmistä, jotka joutuisivat omien valintojeni vietäväksi.
Taloudessa uudet opintoni tuntuisivat kaikkein eniten. Nykyisestä palkastani säästöön ei jää mitää. Eikä varsinkaan sellaista summaa, että elämäni aikana voisin säästöillä kustantaa uuden koulutuksen.
Jos lähden opiskelemaan kulut kasvaa ja tulot pienenee. Sillä koulu ei sijaitse naapurissa ja julkiset ei kulje. Tarvittaisiin toinen auto. Nuorimman lapsen hoitomaksu lisää kuluja.
Lähihoitajalle löytyy töitä, joten uudelleen kouluttautuminen TE- toimiston mukaan ei ole perusteltua.
Tiedän, että uudelleen kouluttautumista tuetaan myös tilanteissa, kun nykyisellä alallasi olisi töitä. Mutta täytyykö ensin kärsiä jokin vakava masennus, tehdä itsestä uhri, ruikuttaa apua? Eikö ihmistä voida tukea siinä kohtaan, kun hänellä on voimavaroja, omaa halua kouluttautua?
Olen monessa asiassa elämässäni huomannut, että vahvuus ja sitkeys ei ehkä palvele sinua kuten voisi ajatella. Kun ihminen on puhelimessa asiallinen, hän ei ole akuutissa avun tarpeessa. Minä en haluaisi ruikuttaa, aion selvittää tämän asian itse.
Ratkaisu näihin asioihin olisi oppisopimus, mutta jutellessani erään opettajan kanssa. Hän totesi, että useimmiten oppisopimukset solmitaan sukulaisen/ tutun kautta. No minulla ei täällä ole sukulaisia, olemme muuttaneet kohtuullisen kauas suvusta mieheni töiden perässä. Enkä ole tutustunut kyseisen alan ammattilaisiin. Tarvitsisi löytää työnantaja, tuntematon, joka luottaisi minun kykenevän tarvittaviin töihin.
Tammikuu lähenee loppuaan. Hiljaa toivon, että helmikuussa helpottaa. Siispä nyt sähköpostien kirjoittamiseen ja puhelin korvalle. Minä aion rakentaa isona taloja!
-Heikku