Olen viimeisen vuoden kamppaillut väsymyksen kanssa enemmän ja vähemmän.
Lähes poikkeuksetta jokaisena aamuna herään väsyneempänä mitä olin mennessäni nukkumaan.
Minulla ei ole vaikeuksia nukahtaa, enkä liiemmin heräile yöllä, mutta uneni ei ole palauttavaa.
Ei sitä voi selittää, miten on mahdollista tuntea itsensä kuoleman väsyneeksi vaikka juuri olisi nukkunut keskeytyksettä kellon ympäri.
Hyvin usein hävettää edes myöntää olevansa väsynyt.
Eiväthän päiväni ole yhtään sen rankempia kuin kenellä tahansa muullakaan.
Miksi muut jaksavat painaa eteenpäin parin tunnin unien jälkeen?
Minusta tuntuu jatkuvasti siltä, että maa vetäisi puoleensa.
Tulisipa aamu jolloin heräisin ilman herätyskelloa tuntien itseni levänneeksi.
Onneksi on tuollainen kaveri joka tykkää pötköttää rinnalla. Hän on myös innokas lepäilijä.
