Aina saatavilla
Miks sä oot näin aikaseen hereillä? – nuku hyvä ihminen, sä oot sairaslomalla. Taasko sä nukut?
Kello soi aamulla 6.15, niin kuin on soinut joka arkiaamu, vaikka olen jo kolmatta viikkoa sairaslomalla.
Herätä teinitär, herätä teinitär uudestaan, huuda teinitär ylös,viimein käsky teinittärellä ylös NYT ,laita aamupala ( taaskaan meillä ei oo mitään syötävää)
” äiti on aina töissä, mutta hänelle voi aina soittaa”
luki teinittären äitienpäiväkortissa hänen ollessa 6v. Teinitär ottaa kaiken sen menetelty takaisin, kun oli pieni ja minä aina töissä .
• ” leivo sämpylöitä tänään, jos vaikka se piristäis sua.”
• ” käy kaupassa,laitan viestillä mitä tartten, sulla on aikaa”
• ”voisit joskus siivota”
• ” mauton bensatankin korkki jäi apsille, tuo se koululle ” äiti pukee toppavaatteet ja pipon ja lähtee pelastamaan korkkia. Miksi aina minä- ajatus mielessä.
Pistä se isälleen, miksi sun on aina pakko. Helpommin sanottu kuin tehty.
”Leikkaisin sut irti kolariautosta. Raahaisin ulos palavasta talosta ja vaikka väkisin ja vaikka väkisin mä käynnistäisin sun sydämen Nostaisin kopteriin hyökyaallosta Kokonaiseksi ompelisin paloista ja vaikka väkisin ja vaikka väkisin mä käynnistäisin sun sydämen” (Laura närhi/ supersankari)
Vaikka pahin teinitär aika on toivottavasti mennyt ohi, pelkään vieläkin puhelin soittoa, joka alkaa sanoilla: ” äiti, anna anteeksi…”
Joskus tekisi mieli huutaa, kiljua ja raivota; mä oon sairas, sääli mua , muuta isälles..vaatimuksia vaatimuksien perään. Mutta sillä on vara vaatia, se on mun teinitär, nyt ja ikuisesti.
Ystävä soittaa ja kertoo murheistaan, kokopuhelun aikana hän ei kysy mitä minulle kuuluu. Hän tietää, että olen aina luurin päässä, paikalla en aina läsnä.
Vien toiselle ystävälle auton lainaan, hän kysyy rohkeasti mitä mulle oikeesti kuuluu. Arvostan, sillä on rohkeutta kysyä masentuneena mitä hänelle oikeasti kuuluu( pelkäävätkö ihmiset puheryöppyä ja oikeesti avautumista, möröistä, peloista ja pahasta olosta puhumista)
” Mitä kuuluu” kysymykseen pitäisi kuulemma vastata amerikkalaisittain aina ” I’m fine”, hyvin menee. Ei niitä oikeesti kiinnosta mitä sulle kuuluu, opetti teinitär.
Puhelin soi päiväunien aikaan, lehtimyyjät ei anna rauhaa.
Aina tavoitettavissa ja luurin päässä, kuiteskin. Päivin ja öin.
Tsemppaan ja teen mitä pyydetään,kun on kyse teinittärestä. Olenhan kuitenkin äiti ja siitä ei voi ottaa sairaslomaa. Välillä pelkään, että sairastutan myös teinittären, pahaolo tarttuu niin helposti ja hänelle en jaksa aina esittää.
Me ollaan tiimi, äiti-lapsi lapsisymbioosi edelleen ja vieläkin. Ikuisesti.
Olen äiti ja aina saatavilla, lohduttamassa ja tukemassa parhaan kykyni mukaan. Mutta kuka lohduttaa ja tulee minua, pyyteettömästi?
Teinitär, silloin kun hänellä on enemmän voimia kuin minulla.