”Ja miten kävikään että nuoruus, se vain loppui
Se mihin menikään
minkä huolen alle taipui” Pmmp – lapsuus loppui
Lapsi kysyi eräänä päivänä, että miltä tuntuu olla aikuinen.
Kysymys veti hetkeksi hiljaiseksi.
Vastasin ettei aikuiseksi tulla yhdessä hetkessä. Kerroin ajatelleeni nuorena, että jonakin päivänä tapahtuu se muutos nuoresta aikuiseksi. Sitä päivää ei ikinä tullut. Me kasvamme ja kehitymme, ajatukset muokkaantuvat iän myötä, mutta en voi sanoa milloin ja miten sitä muokkautui aikuiseksi.
Jokainen määrittelee aikuisuuden eritavalla. Mielestäni ehkä suurin aikuisuuden ”mittari” on kyky huolehtia itsestään ja tulla toimeen omillaan.
Muutin pois kotoa 14-vuotiaana. Vaikka asuin omillani, en todellakaan ollut aikuinen.
Ihan normaalissa arjessa on paljon asioita, mitä ei voinut kuvitella ennen muuttoa omilleen.
En tiennyt mitä ruoka maksaa. En voinut kuvitellakaan ettei minulla ole varaa ostaa kaupasta kaikkea mitä kotikotona oli kaapit pullollaan.
Jos viikon ruokabudjetti oli 20e, täytyi kauppareissut tehdä laskimen kanssa ja harkita mitä voi ostaa ja mikä on välttämätöntä.
Pidin tiiviisti yhteyttä äitiini, joka neuvoi milloin missäkin asiassa.
Täysi-ikäisyyttä pidetään jonkinlaisena virstanpylväänä. Sitä taisi itsekin ajatella, että sitten se elämä alkaa ja olen niin aikuinen ja viisas.
Oikeasti se vastuu painoi ainakin minua. Oli jotenkin epätodellista, että päivää ennen kahdeksantoistavuotis-synttäreitä olin vielä lapsen kengissä, sitten yksi päivä ja jouduin astumaan aika isoihin saappaisiin.
Yhtäkkiä olin auton ratissa, keskellä liikennettä, menossa kaljakauppaan ja pankista soitettiin pankkikorttiasioissa.
Ei sitä lapsena ajatellut millaisista asioista joutuu kantamaan vastuuta aikuisena.
Aikuisella voi olla nuoren mieli. Aikuinen ei voi välttyä pakollisilta hoidettavilta asioilta. Näihin kuuluu esimerkiksi pankkiasiat, verot, työt, laskut, kodinhoito, parisuhde.
On niitä hetkiä jolloin toivoisi olevansa vielä lapsi ja ainoa työ olisi leikkiä.
Onneksi on myös niitä hetkiä, jolloin on nykytilanteeseen ihan tyytyväinen. Siivouspäivän jälkeen kun istahtaa sohvalle ja avaa netflixin, tuntee pientä onnellisuutta.
Olen minä jotain elämässäni tehnyt oikeinkin. On koti ja kodissa perhe.
