Jamina

Unelmien kesätyö

Hetken jo mietin alanvaihtoa törmättyäni eilen erääseen työpaikkailmoitukseen. Vaikka pidänkin työstäni nuorten parissa, tämä vaihtoehto sävähdytti ja pisti kyllä miettimään, olisiko nyt vaihdon aika. Kuopiolainen Savonia Grasshopper Oy kuulutteli Facebookissa Kuopion puskaradiossa heinäsirkan kasvattajan paikkaa. Se osui ja upposi. Olen aina tykännyt eläimistä. Heinäsirkkoja en tosin ole koskaan vielä omistanut, mutta tajusin siinä silmänräpäyksessä että …

Unelmien kesätyö Lue lisää »

Voi v******n kevät!

Kävin eilen koiran kanssa etsimässä pajunkissoja. Arvaa löytyikö! No eipä näkynyt… Pääsiäisraippoja sen sijaan. Olemme samonneet koiran kanssa samaa reittiä kotimetsässä koko talven. Polusta on vähitellen muodostunut ränni, josta ei toistaiseksi tee juurikaan mieli poiketa sivuun. Äkkiseltään vaikea uskoa että vuonna 2016 alkoi terminen kevät 26.3, eli toissapäivänä. Saas nyt sitten nähdä joko juhannukseen mennessä …

Voi v******n kevät! Lue lisää »

Muumeja laaksossa osa 1

On lottovoitto syntyä Suomeen. Tuota mantraa hoettiin ainakin minun lapsuudessani päivät pääksytysten. Meille iskostettiin jo äidinmaidossa, että Suomi on maailman paras maa elää. En toki väitä etteikö niin edelleen monelta osin olisikin. On kuitenkin kovin ikävä huomata että ne argumentit, joilla tätä Suomen ykkösasemaa mielissämme  on aina pönkitetty, on tässä hyvin lyhyen ajan sisällä ammuttu …

Muumeja laaksossa osa 1 Lue lisää »

Mitä parran alta pilkottaa?

En osaa ottaa kantaa tapaukseen Brother cristmas, vaikka hänen toiminnastaan tuntuu tällä hetkellä kaikilla olevan jokin mielipide. Se on kuitenkin varmaa että on taustalla sitten mitä tahansa, on tuomio jo jaettu. Medialla on nykymaailmassa arvaamattoman merkittävä asema – samanaikaisesti se on uhrin ja syytetyn äänitorvi, syyttäjä, jury, tuomari ja tuomion täytäntöönpanija. Yksittäinen soraääni sysää käyntiin …

Mitä parran alta pilkottaa? Lue lisää »

Anarkiapatukan blogikirja

Viisitoistavuotiaana ajattelin, että tässä iässä olisin jo matojen ruokaa. Olin väärässä. Kaksikymppisenä näin tämänikäisen minäni istuvan kiikkustuolissa selaamassa tutisevin käsin et-lehteä. Vikaan meni sekin. Kolmekymppisenä, kun lapsiperhearki sai ajoittain sapen kiehumaan, ajattelin että tässä iässä eläisin jo seesteistä keski-ikäisen elämää, urakehitys olisi jo lakipisteensä saavuttanut ja lapsetkin jo omat polkunsa löytäneet. Olin osin oikeassa, mutta …

Anarkiapatukan blogikirja Lue lisää »